
Herkkua. Pidän huolta itsestäni.
Jäätelöä
Hän on istahtanut kahvilan ulkoterassille ja tilannut jäätelön. Vain yhden pallon, ilman kastiketta. Herkkuhetki ihmistenilmoilla, hyvillä mielin.
Hän vakavoituu, kun muistaa tapauksen muutaman vuoden takaa. Hän, pyöreyteen taipuvainen, oli valitellut lääkärille, että kun painon hallinta on niin toivotonta. Mutta lääkäri – nuori ja jäntevä – oli siihen tokaissut, että kyllä se onnistuu, jos vain tahtoo.
Niinpä. Kuin maahan lyötynä hän oli poistunut vastaanotolta: Minä olen huono ihminen, kun en pysty huolehtimaan itsestäni, hän oli vaikertanut mielessään. Mitkä tahansa sairaudet vaanivat, kun minä en niitä ehkäise ajoissa. Eikä lääkäri edes yhtään rohkaissut.
Mielipahaansa hoitaakseen hän oli koukannut pullapuodin kautta ja ostanut leivoksen. Paksun ja makean.
Mutta ei mieli siitä ollut noussut. Päinvastoin. Oli vain hävettänyt.
Sitten hän kerran kuuli kirkossa luettavan psalmia: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” Sanat lävistivät hänet, ja hän tunnusteli niitä: Että minäkin olen ihme ja ainutlaatuinen! Tällaisena. Hän etsi psalmin 139 ja luki sitä uudestaan ja uudestaan. Eikä hän enää hävennyt.
Vuosien jälkeen hän tilaa kahvilassa jäätelöä. Nauttiakseen. Mutta vain yhden pallon, pitääkseen huolta ruumiistaan, siitä Jumalan ainutlaatuista ihmeestä, joka on uskottu hänen hoitoonsa.
Eeva Hurskainen
10. sunnuntai helluntaista
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa Liturginen väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 119:129–136; Sananl. 3:3–8 tai 2. Aikak. 1:7–12; 1. Piet. 4:7–11; Luuk. 16:1–9
Jaa tämä artikkeli: