Jäätelömoralismi on irvokasta

• 27.03.2015 16:15

Marja Manninen (K&k 25.3.) nosti esiin köyhien avunantajien syyllistämisen humanitaarisuuden nimissä. Liian usein eettinen ajattelu myös lajittelee avun kohteet tunnevaltaiseen nokkimisjärjestykseen. Afrikan slummien asukkaita on aina säälitty, mutta olihan Suomessakin ”metsien miesten” majoja vielä 1960-luvulla, jolloin poliisi kävi niitä tuhoamassa. Kuka tunsi sääliä silloin, kun alkoholisoituneet, sodan traumatisoimat veteraanit kuolivat hankeen kuin rotat, halveksittuina ja syrjäytyneinä, vailla oikeutta edes hökkelimajaansa?

Nykyäänkin köyhät ja kodittomat suomalaiset luokitellaan ”itsekkäiksi elintasovalittajiksi”, joiden tulisi tehdä ilmaistöitäkin saadakseen oikeuden jatkaa elossa kitumistaan köyhyysrajan pohjalla. 480 euroa kuussa on toki afrikkalaisen köyhän kuukausirahaan nähden ”huipputuloa”, mutta vain Afrikan kontekstissa. Suomalainen köyhä on ”valkea neekeri” omassa maassaan, vailla oikeutta kohtuulliseen toimeentuloon, ja edelleen vailla oikeutta pystyttää edes hökkelimajaa metsään.

Leipäjono on jo liian monelle yksineläjälle hengissä selviämisen ehto. Moni köyhä myös uhraa jo äärimmilleen venytettyjä eurojaan auttamisjärjestöille, joko lähimmäisenrakkaudesta tai ”eettisyydellä”’ syyllistettynä. On irvokasta moralisoida jäätelötuotantoa kun humanitaariset järjestöt itse kuorivat ”kermat päältä” ja lihovat köyhien kustannuksella kuin Ilmestyskirjan Peto, rahan ja materian globaali valtias, jonka merkkiä koko EU, Suomen valtiovalta, sosiaalivirasto ja humanitaarinen arvomaailma jo kantavat.

Alexandra F.