Jäitse Villinkiin
Suihk-suihk, nirsk-nirsk.
Hiihtämisen äänimaailma tuudittaa kevyeen transsiin. Villasaarenselän etelälaidan pitkänhuiskea Villinki lähestyy verkkaan tuulen luutimasta lumiavaruudesta. Äkkiä kuuluu kuin purjeen pauketta. Ohitse kiitää vetovarjon hurjasti vauhdittama lumilautailija. Sisempi itäsaaristo on saanut hyvän jääkannen ja sillä voi liikkua monella tavalla.
Villingin villat horrostavat. Sokeiden kesäkodilla linnuille juomavettä kulhostaan tarjonnut antiikin naisfiguuri lepää huvimajassa. Napakelkka jäällä kertoo saaristokulttuurin silti elävän hankienkin keskellä.
Yli 130 hehtaarin Villinki on Helsingin suurin sillaton saari ja oli muinoin höyrylaivakaudella tärkeä nähtävyys. Kylänlahdelta alkava kapoinen päätie polveilee ohi 1860-luvun kartanon, entisen sotilasvirkatalon ja ympärivuotisesti asutun pientilan. Sitten alkaa korpitaival, jonka satumaisuutta lisäävät kuusikossa risteilevät muhkeat kiviaidat. Jossain taksuttaa tikka puuta. Kieppaus sokkeloiselle Kristallilahdelle iskee vau-tunteella.
Etelärannan Myrskykalliolla täytyy karistaa sivakat monoista. Edessä avautuu panoraamana rannaton ulkomeri. Aava on vaihteeksi sula, mutta pakkanen voi vielä sitoa sen jylhän arktiseksi jäälakeudeksi. Täällä tajuaa, että suurin osa Helsinkiä on merta ja saaristoa. Mikä hienous!
Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi.
Jaa tämä artikkeli: