Yksinkö ihan? Runossa Jumala kantaa vaikeassa paikassa. Ajatus on lohduttanut monia.
Jalanjäljet hiekassa
Ehkä sinäkin olet joskus saanut postikortin, johon on kuvattu jalanjäljet lähellä vedenrajaa. Kortissa on runo, jonka kertojana on milloin mies, milloin nainen. Usein tarinat eroavat toisistaan, mutta ajatus on sama: Vaikeina aikoina Jumala kantaa ihmistä.
Alkuperäisen runon Kaunein uni kirjoitti vuonna 1964 nuori kanadalainen opettaja, Margaret Fishback , joka etsi rukoillen suuntaa elämänsä valintatilanteessa. Runo sai kipinän rannalla, jossa Fishback näki aaltojen huuhtovan pois toiset jalanjäljet. Avioiduttuaan Paul Powersin kanssa hän kirjoitti paljon runoja, joista monia julkaistiin. Kaunein Uni pysyi kuitenkin pöytälaatikossa. Tällainen se oli:
Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / ”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?”/ Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.”
Vuosien varrella avioliittoa koettelivat ristiriidat ja vaikeudet. Margaret Powers joutui usein ajatuksissaan palaamaan runoonsa, jonka hän koki saaneensa Jumalalta. Yhä uudestaan hän kysyi, kantaako Jumala todella ihmistä, kun elämä koettelee.
Perheen sisäisen tilanteen eheydyttyä pariskunta päätti 1980-luvulla muuttaa uuden elämän toivossa Vancouveriin. Muuttoautoon pakattiin myös Powersin runollinen tuotanto, josta hänen oli tarkoitus koota antologia. Perillä tuota laatikkoa ei kuitenkaan löytynyt.
Muutamaa vuotta myöhemmin Margaret Powers oli matkalla Hollannissa, kun hän yllättäen näki runonsa Kaunein uni kristillisen kirjakaupan ikkunassa keraamiseen laattaan tekstattuna. Kaupasta löytyi myös kirjanmerkkejä samalla tekstillä. Yhteydenotot henkilöön, jonka nimi oli runon alla, eivät tuottaneet tulosta.
Pian Powers näki runoa myös Kanadassa kortteina, julisteina ja kalentereina. Runo alkoi tulla tekijäänsä vastaan kaikkialla ja sitä oli jäljennetty kaikin mahdollisin tavoin. Erään luostarin kirjakaupassa sitä myytiin muodossa, jossa rannalla kävelivätkin Neitsyt Maria ja nunna. Powers tapasi myös miehen, joka myi rantalaiturilla julistetta yhdestä mukaelmasta. Siinä versiossa mies kertoi kävelleensä rannalla toisen miehen kanssa, mutta tämä oli kuollut AIDS:iin.
Runolla tehtailtiin paljon rahaa. Seitsemän vuoden ajan Margaret Powers yritti epätoivoisesti saada sen käyttöoikeudet itselleen. Lopulta hän löysi vanhasta morsiusalbumistaan runon alkuperäisen version. Tuntui kuin kauan suljettuna ollut ovi olisi avautunut.
Powers päätti kuitenkin luopua uusista oikeuskäsittelyistä ja rukoili vapautumista katkeruudesta. Vielä kerran runoilija oli yhteydessä heihin, joiden kanssa hän oli taistellut runon käyttöoikeuksista. Hän kertoi luopuneensa syytteistä ja pyysi, että runon versioihin tästä eteenpäin merkittäisiin kirjoittajaksi hänen nimensä.
Parikymmentä vuotta näiden tapahtumien jälkeen runo tulee vastaan helsinkiläisessä korttihyllyssä. Sen versio on lähes alkuperäinen, mutta päähenkilönä on mies. Kiinnostuneena vilkaisen viimeistä riviä, jossa hyvin pienellä lukee tekijän nimi: M.F. Powers.
Lähde: Jalanjäljet. Tutun laulun tarina. Margaret Fishback Powers, Karas-Sana 1994.
Jaa tämä artikkeli: