Jaloilla vai kouluilla?
Urbaanilegenda kertoo, että vanhainkodit ovat hyviä paikkoja saada äänivyöry niin kunnallisissa, valtiollisissa kuin seurakuntavaaleissakin. Sopiva visiitti pari päivää ennen vaaleja takaa tuloksen. Ja jos ei takaa, niin homma hoituu sillä, että hankitaan kaveri tai puoliso vaaliavustajaksi ohjaamaan oikea numero äänestyslappuun.
Onneksi oikea elämä ei ole näin raadollista. Silti osa lopputuloksesta pelataan jo hyvissä ajoin etukäteen ennen kuin yksikään äänestyslippu leimataan. Kun äänestysprosentti on alle 15, ennakkoäänestyspaikat määrittävät paljon siitä, ketkä äänestävät ja tulevat valituksi. Vanhainkodeista valitaan vanhuksia, oppilaitoksista nuoria aikuisia ja kirkoilta — noh, niitä ketä on ennenkin valittu.
Äänestyspaikkavalinnoilla valitaan myös vaalien jälkeisen viikon uutisotsikot: "Nuoret äänestivät vilkkaasti seurakuntavaaleissa " tai "Vaalit floppasivat. Kehittyvien hiippakuntien Suomen osuutta selvitetään."
Äänestyspaikat lyödään lukkoon vasta lokakuussa, mutta esivalmistelut tehdään nyt. Uskoisin, että valtaosa seurakunnista on jo tiedustelunsa tehnyt vanhainkotien osalta. Oppilaitoksien suhteen ollaan oltu varovaisempia aivan suotta. Äänestys on osa demokratiakasvatusta. Opetushallitus ja kirkolliskokous kannustavat tuomaan äänestyspaikat oppilaitoksiin. Nyt tehtävillä valinnoilla nuoria kannustetaan äänestämään jaloillaan tai kouluillaan.
Seurakuntavaaleissa voit vaikuttaa niihin asioihin, joista kirkkoa parjataan tai kehutaan. Niissä päätetään välillisesti, millaisen työntekijän kohtaat kirkon ovella, mitä tehdään Luther-säätiölle, riittääkö diakonialuukulta leipää jaettavaksi, pyöriikö perhekerho myös kesäisin tai millaisen uuden piispan saamme.
Lobbaan seurakuntavaalien puolesta, koska en jaksaisi lukea samoja iänikuisia kirkkoa koskevia uutisia lehdistä. Olen saanut riittävän annoksen naispappeus- ja homokeskusteluja. Jos ajattelet samoin, on aika ryhtyä äänestysprosenttitalkoisiin. Täysi-ikäisiä nuoria on hankittava ehdokkaiksi heti ja äänestyspaikat tulee hoitaa tasapuolisesti kaikkien — niin nuorten kuin vanhustenkin — ulottuville.
Sinunkin kummilapsesi, isoveljesi, miniäsi ja sählykaverisi tarvitaan. Sähköposti tai Facebook-kutsu riittää. Se on vain kolme minuuttia ajastasi.
Jaa tämä artikkeli: