Jalovaaran suosion syitä
Pirkko Jalovaaran yksityisyrittäjämäinen nousu esiintymään ihmeparantajana on omalaatuinen tarina. Kun usko kirkosta loppuu, tarvitseeko värvätä lisää väkeä kauppakorkeakoulusta? Sieltähän saa oppina kyvyn voiton maksimointiin. Pirkko Jalovaara on tehnyt varmasti myös hyvää. Silti ylilyönnit kertovat, kuinka vaarallista on itse määritellä oma asemansa, ilman auktoriteettia ja tervettä peiliä.
Raamatun mukaan Jumala jakaa armolahjojansa auliisti, mutta vain harva omaa sekä älliä että häikäilemättömyyttä tuotteistaa armosta saadut lahjat kauppatavaraksi. Tai omaksi uraksi. On taito elää pienellä sairaseläkkeellä tai nyky-Suomessa yhä tutummaksi käyvällä työttömyyskorvauksella. Vielä suurempi ihme on, että joku keksii elää toisten sairauseläkkeillä ja työttömyyskorvauksilla.
Rukous on myös lahja, jokamiehen oikeus. Siipeensä saanut ihminen voi hyvin kynnyksettömästi osallistua vaikka Tuomasmessuun. Saatavilla oleva apu on vilpitöntä, eikä rukoilijalla ole hyötymotiivia. Aivan sama Jumala toimii sielläkin.
Pirkko Jalovaara ei paranna ketään, ei kykene arvioimaan sen enempää parantumista kuin sairauttakaan, eikä ole tulosvastuussa. Pappien tulisi suojella kirkkoa henkilöiltä, joiden motiivit ovat moninaiset, mutta joille toki kelpaavat kirkon edustama uskottavuus, arvokkuus ja ilmaiset tilat.
Anna-Maria Telemäki
Jaa tämä artikkeli: