Rika Teerikangas kertoo sushista japanilaisessa illassa Myyrmäen kirkolla.
Japanin herkkuja
Japanilaissyntyinen Rika Teerikangas on oppinut Suomessa rullaamaan sushia.
Ennen kuin japanilainen Rika muutti Suomeen kolmetoista vuotta sitten, hänestä oli tullut rouva Teerikangas. Hän oli tavannut tulevan miehensä Berliinissä. Sinne Rika oli päätynyt siksi, että halusi opiskella ulkomailla mainosgraafikoksi.
— Kun kävin Suomessa ensimmäisen kerran elokuussa 1996, täällä oli ihanan lämmintä. Ajattelin, että kyllähän täällä voisi asua.
Tammikuussa puolitoista vuotta myöhemmin maa näytti aivan toiselta, kun oli pakkasta ja pimeää. Niihin Rika ei ole tottunut oikein vieläkään.
— Lasteni kanssa olen oppinut luistelemaan. Sitä ei voinut tehdä lapsuuteni Tokiossa, kertoo Rika, jolla 12-vuotias tytär ja 10-vuotias poika.
Rika ei ole löytänyt Suomesta graafisen alan töitä. Sen sijaan hän on ollut määräaikaisesti töissä muun muassa lääkealan tehtaassa ja matkatoimistossa. Noin kymmenen vuotta sitten muotiin tulleista japanilaisista sushi-ravintoloista on löytynyt keikkatöitä japanilaiselle.
Sushi oli juhlaruokaa
Vaikka useimmilla suomalalaisilla on jonkinlainen käsitys sushista, kaikki eivät ole vielä maistaneet sitä. Rika Teerikankaan mukaan sushi on kääryle, jonka perusaineet ovat etikalla maustettu kypsä riisi, merilevä ja raaka kala.
— Japanissa kala on usein tonnikalaa, mutta totta kai saarimaassa saadaan monenlaisia kaloja. Suomessa käytetään useimmiten lohta. Sushi ostetaan tai tilataan Japanissa yleensä valmiina. Isoäitini teki sitä vielä itse, muttei enää minun äitini. Minäkin olen oppinut rullaamaan sushia vasta täällä Suomessa.
Lapsuudestaan Rika Teerikangas muistaa sushin juhlaruokana.
— Sushia syötiin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Kun isoisäni kuoli, buddhalaisissa kuolleiden juhlissa syötiin sushia.
Arkiruokaa ovat höyrytetty riisi, misokeitto, nuudelit, eri tavoin valmistettu liha ja kala sekä monenlaiset kasvikset. Pääateria on kotona syötävä päivällinen.
Joka paikalla oma jumalansa
Se, että kuolleiden juhlia vietettiin buddhalaisin menoin, ei Rika Teerikankaan mukaan tarkoita, että hänen perheensä olisi ollut buddhalainen.
— Suunnilleen joka talossa on sekä šintolainen että buddhalainen alttari. Monet menevät naimisiin kirkossa, mutta lapsen syntymää juhlitaan šintolaiseen tapaan ja kuoleman jälkeen voidaan viettää buddhalaisia juhlia.
Joku onkin sanonut, että Japanissa on kahdeksan miljoonaa jumalaa.
— Vedellä, metsällä, merellä, joella, vuorella, taivaalla, maalla, pellolla, talolla tai vaikka vessalla on oma jumalansa. Ihmiset menevät vesiputouksen luo rukoilemaan sen jumalaa.
Koska Rika ei ollut luterilainen, Teerikankaiden avioliitto solmittiin suurlähetystössä, mutta se siunattiin myöhemmin Kannuksen kirkossa.
— En tiennyt silloin mitään Jumalasta ja Jeesuksesta. Lapsemme kyllä kastettiin isänsä mukaan kristityiksi.
Raamattupiiri henkireikänä
Kun Rika Teerikangas oli pienten lasten kanssa kotona, henkireiän hänelle tarjosi japaninkielinen äiti–lapsipiiri Helsingissä. Sitä veti Anita Ström, joka on työskennellyt lähetystyöntekijänä Japanissa.
— Pelkäsin mennä sinne. Japanissa on niin kummallisia lahkoja, että pelkäsin sitä, että minulle aletaan opettaa kristinuskoa.
Tärkeintä oli, että sai tavata toisia naisia. Piirissä luettiin myös Raamattua.
— En ollut ennen lukenut Raamattua, mutta halusin tietää jotain puolisoni ja lasteni uskonnosta. Eräällä Japanin-matkallani hankin manga-Raamatun.
Kristityksi kääntynyt ystävä neuvoi neljä vuotta sitten Rikaa puhumaan huolistaan ja vaikeuksistaan Jeesukselle.
— Rukoilin omilla sanoillani. Myrsky hävisi sisältäni ja jotain muuta tuli tilalle.
Helsingin kansainvälisessä kristillisessä keskuksessa kokoontuva raamattupiiri ja äiti–lapsipiiri ovat yhä tärkeitä Rikalle.
— Toivon, että moni voittaisi pelkonsa, uskaltaisi luottaa Jeesukseen ja pääsisi Luojansa luokse.
Japanilainen ilta Myyrmäen kirkolla pe 7.10. klo 18. Liput 12 e kirkkoherranvirastosta 3.10. mennessä.
Jaa tämä artikkeli: