Jargon

• 12.05.2014 13:45

Kirkolliskokouksella oli hiljattain mahdollisuus yhteen koolle tulleena olla aralla ja kyselevällä mielellä pohtimassa, että saammeko olla totta. Kirkon sisaret ja veljet tutkiskelivat sydämissään muun muassa, toteutuuko seurakuntalaisnäkökulma työalat läpäisevässä dialogisessa hengessä. Todettiin, että kiireisessä maailmassa kaivataan yhä hetkessä elävää ja kohti pientä arkista ihmistä kurottavaa ja rinnalla kulkevaa kristillisten arvojen rohkeaa todeksi elämistä. Rakkaudellisen syväkohtaamisen tarve on niin suuri, että kirkon on jatkossakin raivattava tietä erämaassa kipuillen kohti totuutta ja viipyiltävä toivon näköalojen lähteillä, josta kumpuaa armon koskettava kokemus.

Näin sinullakin rakas lukija on ollut mahdollisuus tulla osalliseksi ja ammentaa kirkkojargonin helminauhasta. Olet tullut laadukkaasti kohdatuksi ja sinut osallistettu sieluhoidollisen sisuttomaan kielenkäyttöön jota kirkollisverovaroin ylläpidetään mietintökaupalla. Herra armahda!