Järjen rajat
Järki on siitä mukava lahja, että sitä on itsellä yleensä enemmän kuin muilla. Järki voittaa, kirjoitti puhemies Paavo Lipponen — ja tarkoitti omaa järkeään.
Monet 1700-luvun valistusfilosofit uskoivat, että on olemassa kaikille yhteinen "objektiivinen" järki, joka tulee ratkaisemaan kaikki ihmiskunnan ongelmat. Yksi näistä oli uskonto, jonka järki tulisi lakaisemaan historian romukoppaan noin 20 vuodessa.
Toisin kävi. Jumalaan uskotaan nykyisin enemmän kuin koskaan, kuten ateisti Michael Shermer kirjoittaa. Mutta mikä vieläkin nolompaa, valistusfilosofit eivät itsekkään päässeet yksimielisyyteen "objektiivisen" järkevyyden tunnusmerkeistä. Jumala ja selibaatti ovat fransiskaanimunkille järkeviä, mutta neuvostokommunistille hulluutta. Emme voi objektiivisesti ratkaista, kumpi on järkevämpää, suojella seksihaluttomia pandakarhuja vai sallia niille arvokas sukupuuttoon kuoleminen evoluution lakien mukaisesti. Nykyfilosofiassa uskotaan yhä järkeen, mutta nöyremmin kuin 200 vuotta sitten. Järjessä on aina mukana uskoa. Ja uskossa on aina mukana järkeä.
Rapsakka poikkeus nöyryydestä on kanojen käyttäytymisestä tohtoriksi väitellyt Richard Dawkins. Hänen mielestään usko ja järki ovat toistensa vihollisia. Esimerkiksi käy eräs lihava munkki: "Martti Luther tiesi tarkkaan, että järki on uskonnon arkkivihollinen ja hän varoitti usein sen vaaroista". Dawkins väittää Lutherin sanoneen, että "järki tulee tuhota kaikista kristityistä".
Tottahan Martti-tohtori puhui joskus painokelvottomia. Silti Dawkins puhuu pehmeitä syyttäessään Lutheria tai kristinuskoa järjen vihaamisesta. Wittenbergin yliopistossa 14.1.1536 esittämissään teeseissä Luther ylistää järkeä auringoksi:
"On varmaa ja oikein sanoa, että tämän maailman asioista tärkein, korkein ja paras asia on järki. –– Järki on aurinko ja eräänlainen jumala, joka on asetettu hoitamaan tämän elämän asioita."
Luterilaisuus tarjoaa keskitien järjen kritiikittömän palvonnan ja sen pelokkaan vastustamisen välille. Järki on annettu tämän maailman hoitamista varten. Siksi Lutherin perilliset arvostavat tieteitä, sivistystä ja koulutusta. Mutta järkikin on rajallinen ja puolueellinen. Rajoihinsa se törmää, kun Jumala tulee lähelle. Luterilaisen kaksoisnäkökulman voisi tiivistää näin: Käytä järkeäsi — ja tunnusta sen rajat!
Jaa tämä artikkeli: