Ennen viime vuosien vaalikoneita kukaan ei ole kysellyt vakaumuksen laatua ja syvyyttä, ja ainakin tällä Es­poon tuomiokirkkoseurakunnan laajapohjaisella listalla ehdokkaalle näytti aiemmin riittävän tavanomai­nen ”kristillinen harrastus”.

Olikin jär­kytys havaita, miten ihmiset yhtäkkiä jaettiin vuohiin ja lampaisiin muuta­man rastin tai pyörylän perusteella.

Halusin itse osoittaa hyväksyntäni sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta toisaalta en tahtonut herät­tää pahennusta niissä ystävissä, jotka ymmärtävät Raamattunsa eri tavalla kuin minä. 

Kysymys sukupuolivähemmistö­jen roolista ja oikeuksista kirkossamme näyttävät naispappeuden ohella olevan tämän vaalikauden vaikeimmat ongelmat. Sydämeni vuoti verta, kun valtuuston kokouk­sessa kopautettiin tehdyksi päätös, että Suomen Luterilainen Evanke­liumiyhdistys jää ilman Espoon seurakuntayhtymän taloudellista tukea. 

Monien mielestä tämä oli selvää kuin pläkki, koska seurakunnan va­roja ei voida jakaa toimintaan, jossa ei noudateta voimassa olevaa, nais­pappeuden hyväksymiseen velvoit­tavaa lainsäädäntöä. 

Minä olen kuitenkin oppinut kau­neimmat hengelliset laulut evanke­lishenkisessä  pyhäkoulussa, luke­nut kummitädin tilaamaa evanke­liumiyhdistyksen Lastenlehteä ja kulkenut äidin mukana lähetysom­peluseuroissa Siionin kanteleen iloi­sia lauluja veisaten jo kauan ennen kuin aloin toimia seurakunta-aktiivi­na.

Lapsuudenkokemukset jättävät jäljen, jota järkipykälät eivät noin vain pyyhkäise pois.

Toisaalta, ovat monet muutkin kirk­kovaltuustossa käsiteltävät asiat minulle vaikeita. Tarkkana saa olla, että ymmärtää mitä on tekemäs­sä, kun painaa punaisa tai vihreää äänestysnappia. Arvostan suures­ti valtuuston kokousta edeltävää ryhmäkokousta, jossa on usein jaossa hyödyllistä taustatietoa.

Myönnettävä on sekin, etten kuulu valtuustosalin rohkeimpiin puhu­jiin. Siksi kunnioitan ja ihailen val­tuustomme rohkeita ja viisaita pu­hujia, sillä ilman heitä valtuustos­sa ja kirkossa ei koskaan muuttui­si mikään.

Kirjoittaja on Tuomio­kirkkoseurakunnan seura­kuntavaltuuston jäsen ja kirkkovaltuutettu (Laaja­pohjainen ­ryhmä).