— Ei kukko käskien laula, sanotaan, mutta minä kyllä laulan niin kauan kuin saan siitä pari lanttia käteeni. Tämä on unelmahommani, sanoo Yona.
Järkyttävän herkkä
Yona valloittaa yleisönsä suvereenilla laulullaan ja läsnäolollaan.
Taiteiden yössä Esplanadin lavan ympärille kertyneen ihailijajoukon tungos ei syntynyt sattumalta. Yonan eli Johanna Louhivuoren, 27, läpimurto on tapahtunut nopeasti. Helsingin Pop & Jazz Konservatoriosta valmistunut muusikko sai Pilvet liikkuu, minä en -esikoisalbumistaan Emma-palkinnon. Hän kilpaili sarjassa Vuoden 2010 tulokas. Yona oli viime vuonna myös Radio Helsingin soitetuin artisti.
Taiteellinen tinkimättömyys
Keväällä ilmestynyt kakkoslevy Vaikenen laulaen on kehuttu maasta taivaisiin. Ylistykseen on helppo yhtyä. Moneen suuntaan särmikkäästi ja koskettavasti taipuva tulkitsija yhdistää harvinaisen luontevasti ja uskottavasti jazzin, iskelmän, popin, kansanlaulun ja hengellisen musiikin tyylikeinoja.
Levyn suunnittelu suuren levy-yhtiön kanssa oli jo pitkällä, kun hän hyppäsi pienen Timmionin tuotettavaksi.
— Olen niin järkyttävän herkkä ihminen. Timmionilla en ole vain yksi tuhannesta artistista, vaan minua kohdellaan hellävaraisesti, jotta pysyn kunnossa.
— Uskon myös, että taiteellisessa tinkimättömyydessä on siunaus. Kun uskaltaa tehdä asiat omalla tavallaan ja intuition perusteella, se kantaa pidemmälle kuin kaupallinen varman päälle pelaaminen, Yona sanoo.
Helluntailainen ja ylpeä siitä
Yona esiintyi lapsuutensa ja nuoruutensa koulun ja helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa ja kuorossa. Esikoislevyn päättää kaunis ja reippaasti svengaava gospellaulelma Pieni lintu. Siinä on kaikuja omasta taustasta.
”Mitä itket pieni lintu, valittelet vaivojas, etkö tiennyt on taivaan kaaren tuolla puolen toinen maailma. Siel ei paina kenkä matkamiehen nilkkaa, ei tarvii kuulla enää mielipuolten pilkkaa, siel lennät korkeemmalle kuin ennen ja putoot pehmeelle mättäälle vain. Kultakaupunkiin, sinne Siioniin, sinne missä laulaa kuoro monimuotoisin, siel ei oo enää kuolemaa.”
Yona sanoo olevansa umpihelluntailaisen kodin lapsi. Perhe muutti pastori-isän työn takia Itävallan, Oulun, Kuopion ja Jyväskylän kautta Helsinkiin. Yona kiittää suurisydämisiä vanhempiaan, jotka ovat antaneet lapsille tilaa elää omalla tavallaan.
— Olin lapsuudessani helluntailainen ja aina ylpeä siitä! Oman tieni etsiminen on ollut ehkä vaativampi prosessi kuin tavallisen perheen lapsilla, mutta koen juureni rikkaudeksi.
Ex-mies taustalla
Usko on edelleen osa Yonan elämää, mutta hän ei ole ”uskovainen” eikä halua tulla lokeroiduksi minkään uskonnon edustajaksi.
— Kunnioitan kaikkien uskoa, kunhan ketään ei satuteta. Ihmiselle on tärkeintä saada aikaiseksi mahdollisimman paljon hyvää.
— Puhun edelleen Jumalalle joka päivä, pöhköistä ja arkisistakin asioista. Minulla on vahvoja todisteita siitä, että kun olen hädässä pyytänyt jotakin Korkeammalta, minua on kuultu.
Yona meni 19-vuotiaana naimisiin muusikko Kalevi Louhivuoren kanssa. Liitto kesti kaksi vuotta. Trumpetisti ja multi-instrumentalisti Kalevi vastaa Yonan levyillä sovituksista ja johtaa livenä esiintyvää Liikkuvat pilvet -orkesteria.
— Musiikillinen avioliittomme on yhä koossa. Kalevin musiikillinen sielunmaisema on valtava avaruus.
Valmis laulu virtaa
Yonalla on keikan jälkeen voipunut olo kuin urheilijalla huippusuorituksen jälkeen.
— Joitakin kertoja on ollut täydellinen blackout keikasta. Sitten herään raikuviin aplodeihin.
Muusikon mieli on alati virittynyt uusille lauluille.
— Jos palataan hengellisiin asioihin, niin minä olen antanut elämäni täysin jonkun Korkeamman käyttöön.
Yona sanoo, ettei hän ole koskaan ollut hyvä kirjoittaja. Hän on yrittänyt usein istua paikalleen ja kirjoittaa laulua, mutta silloin ei tapahdu mitään. Joskus taas biisi tulee itsekseen ilman että hän tekisi mitään sen eteen.
— Futum — yhtäkkiä paperille virtaa tekstiä! Kirjoitan sanat kiireesti ylös siltä istumalta ja melodia tulee samalla valmiina. Toivon ettei puhelin soi tai mikään häiritse. Se on tosi siistiä, kuin surffaisi aallon harjalla.
Energiavampyyreita pakoon
Yona vietti kesää mökillä ja Helsingin edustalla saaressa, talossa, jossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Hänelle suurin inspiraation lähde ja hengellinen koti on luonto. Siellä hän kokee olevansa levollisin ja lähimpänä jumaluutta, mitä ikinä sillä tarkoitetaankin.
— Koska minä olen artisti, kaikki pyörii aika paljon minun ympärilläni ja jokainen odottaa jotakin. Ihmiset ovat voimia vieviä energiavampyyreitä. Kivet, puut ja kukkaset ovat ystäviäni, ne eivät vaadi mitään.
Kylmäksi kaudeksi on palattava kaupunkiin ja Yona on nyt jo ”shokissa” kerrostaloon palaamisesta. Se ei sovi luonnonlapselle, joka on suuren yleisön haltuun ottamisen taidosta huolimatta vähän erakko.
— Unelmani on päästä skutsiin asumaan. Kuitenkin niin lähelle, että pääsisin pääkaupunkiseudulle keikoille. Ehkä joku voisi vuokrata Vantaan perukoilta vanhan, raihnaisen ja halvan talon, taiteilija vetoaa kainosti lukijoihin.
Näkymätön maailma
Yona pitää aikaamme pimeänä ja vinksahtaneena. Välinpitämättömyys on kaiken pahan alku ja juuri. Musiikillaan hän haluaa ilahduttaa ja tuoda toivoa.
— Sydämelläni ovat romanien lisäksi lapset ja nuoret, joita uhkaa joukkopsykoosi. Avaa minkä tahansa kanavan, siellä on joku huippumalli haussa. Minullekin olisi voinut käydä kalpaten, ellen olisi ollut hengellisestä kodista.
— Mielikuvitukseni sai lentää aika vapaasti ja aina kun ahdisti, saatoin turvautua näkymättömään maailmaan. Jos lapselta kielletään luontainen kiinnostus näkymättömään todellisuuteen, se on väärin — mielen riistämistä! Yona pohtii.
Jaa tämä artikkeli: