Jarmo Leväisen mukaan syvällisten puhuminen ja golfin pelaaminen eivät sovi parhaiten yhteen: "Golfissa jutellaan kavereiden kanssa kaikennäköistä, mutta silloin ei tarvitse koko ajan muistella, miten tapahtumat menivät."
Jarmo Leväinen ei pelkää kuolemaa, vaikka se on liipannut läheltä kahdesti
Vielä reilu vuosi sitten Jarmo Leväinen ei pystynyt kiertämään golfkenttää kävellen. Sydänsiirron jälkeen askel nousee helpommin.
Viime vuoden toukokuussa Leväinen valmistautui sydänleikkaukseen. Hän oli leikkauspedillä jo konkari: sairaalat olivat tulleet tutuiksi lapsuudesta asti.
Ensimmäisen diagnoosin hän sai 70-luvulla Lastenlinnasta. Sitä ovat seuranneet kilpirauhassyöpä, sydänpysähdys ja viimeisenä revennyt sekä koteloitunut sepelvaltimo.
Lääkärit kuitenkin varoittelivat, että leikkaus olisi vaarallisempi kuin yksikään aiempi. Kuoleman läheisyys ei kuitenkaan pelottanut häntä.
”Aikana ennen ensimmäistä sydänleikkausta kuolema kävi mielessä. Toisaalta olen aina ajatellut, että en tunne itse mitään, jos leikkauksessa käy jotain. Kaikki lähtevät täältä jossain vaiheessa”, kertoo Leväinen.
Leväisen isä ja isoisä ovat kuolleet nuorina. Hän arveli päätyvänsä joukon jatkoksi.
Leikkaus kuitenkin tarjosi myös houkuttelevan lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Vaarallisuudesta huolimatta se vaikutti pieneltä oljenkorrelta, johon tarttua.
Tikitys katosi rinnasta
Toukokuun jälkeen Leväinen ei muista parin viikon ajalta juuri mitään. Hän kuitenkin muistaa lääkärin tarjonneen unenkaltaisissa houreissa hänelle uutta sydäntä.
Kesäkuun puolivälissä mies tuli tajuihinsa ensimmäistä kertaa teho-osastolla. Rinnassa oli kumma tunne: ihan kuin jotakin puuttuisi.
”Ensimmäisessä sydänleikkauksessa minulle oli korjattu aorttaläpän tilalle keraaminen läppä. Se piti tikitystä koko ajan pulssin mukaan. Olin tottunut siihen, että se on mukana ja tunnen sen”, Leväinen kuvailee.
Leikkauksen jälkeen tikitys oli kadonnut. Siitä hän tiesi, että vanha sydän ei enää pumppaa rinnassa.
Leikkaus onnistui yli odotusten, mutta vanha sydän ei kestänyt sitä. Reilun viikon Leväinen oli tajuttomana kytkettynä sydän-keuhkokoneeseen.
Sen jälkeen tärppäsi: pohjoismainen elinsiirron hätähaku tuotti tulosta. Veriryhmältään, kooltaan ja iältään sopiva sydän löytyi.
Kiitollinen lisäajasta
Nyt reilun vuoden päästä 51-vuotias Leväinen on tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen: ”Jos sydän olisi kestänyt leikkauksen, olisin huonommassa kunnossa kuin nyt. Tämä oli onnenpotku tällä kertaa.”
Ennen leikkausta jo portaiden ylös kiipeäminen tuotti tuskaa. Parina viimeisenä vuotena golfkentällä kävelykään ei onnistunut. Silloin täytyi turvautua golfautoon.
Leikkauksen jälkeen heti luvan saatuaan Leväinen on liikkunut. Hän on tuttu näky Vantaan Hiekkaharjun kentällä myös keskellä työpäivää.
Leväinen työskentelee yrittäjänä sisäremonttialalla. Hän pyrkii järjestämään itselleen työkiireiden vastapainoksi vapaa-aikaa.
”Sain aika paljon lisää elinaikaa. Täytyy olla kiitollinen siitä ja yrittää käyttää se mahdollisimman hyvin hyödyksi”, hän kertoo.
Kuolema kutsui kaksi kertaa
Lisäaika on jo Leväisen toinen. Ensimmäistä kertaa kuolema tuli lähelle rakkaassa harrastuksessa jalkapallokentällä. Siitä on nyt aikaa 12 vuotta.
Kesken ottelun Leväinen tuupertui kentälle: sydän oli pysähtynyt. Hänen henkensä pelasti nopea ensiapu. Naapurikentällä pelannut lääkäri aloitti elvytyksen.
Sydän oli pysähdyksissä 28 minuuttia. Harva ihminen selviää siitä hengissä. Ainakin sydämen vauriot ovat pysyvät.
”Pääsin jo silloin lisäajalle ja nyt sain uuden lisäajan. Olen tavannut 30 vuotta sitten sydämensiirron saaneita. Minulla on aika hyvä mahdollisuudet nauttia elämästä vielä tulevaisuudessa”, Leväinen kuvailee.
Sydänpysäyksen jälkeen lääkärit kielsivät häneltä jalkapallon ja judon. Sydän ei kestäisi enää kontaktilajeja. Molemmat harrastukset olivat kulkeneet hänen mukanaan lapsuudesta asti.
Rakkaista lajeista luopuminen tuotti tyhjän olon. Tyhjyyden hän täytti työllä ja golfilla.
Alppimatka kannusti liikkumaan
Sydänsiirto toi liikunnan takaisin Leväisen elämään. Uutta sydäntä saa ja pitääkin rasittaa.
Leikkauksen jälkeen hän oli pelkkää luuta ja nahkaa. Paino putosi 10 kiloa ja lihaksetkin katosivat sairaalasängyssä maatessa.
Edelleenkin Leväinen on hoikka mies, mutta kädenpuristuksessa on jo voimaa. Silmät tuikkivat uskoa tulevaisuuteen.
Erityisesti hän innostuu kertoessaan jokavuotisesta matkastaan lumilautailemaan Alpeille.
”Viime vuosi jäi väliin sydänsiirron takia. Sitä aiemmilla reissuilla olen joutunut menemään kunnon mukaan, mitä olen jaksanut”, Leväinen kertoo.
Hän otti tavoitteekseen, että tänä vuonna hän tekee paluun lumilaudan päälle. Sairaanhoitaja varoitteli, että ulkomaan matkoista ei kannata haaveilla puolen vuoden päässä siirrosta.
Leväinen oli kuitenkin sitä mieltä, että elämässä pitää olla haaveita. Unelma auttoi leikkauksesta kuntoutumisessa.
Helmikuun alussa unelma toteutui. Leväinen lasketteli Alpeilla ensimmäistä kertaa uuden sydämensä kanssa.
Elinsiirrokkaat kilpailevat Vantaalla urheilumitaleista
Vantaalla koetaan kansainvälistä urheilujuhlan tunnelmaa, kun elinsiirron saaneiden Euroopan mestaruuskilpailuita vietetään kaupungissa 10.–17. heinäkuuta.
Yhtä aikaa järjestetään itse asiassa kahdet eri kilpailut: sydän- ja keuhkosiirrokkaiden sekä elinsiirron saaneiden ja dialyysissa olevien kilpailut.
Jarmo Leväinen osallistuu yhtenä lähes 100 suomalaisesta kilpailuun. Hänen lajejaan ovat golf, lentopallo, kuulantyöntö ja pallonheitto.
Leväisen sydänsiirrosta on vain reilu vuosi. Siksi tavoiterima ei ole korkealla: ”Päätavoitteenani on ylipäätään päästä kilpailuihin mukaan.”
Lue lisää kilpailuista: www.vantaa2016.fi
Jaa tämä artikkeli: