Tom Sirviön kalastusharrastus alkoi jo pikkupoikana. Kuva Jaana Veikkola-Virtanen
Järvi kutsuu kalastajaa
Rikkumattoman rauhan espoolaisella Sorvalammella särkee vain kalastajien puhe. Lammen vesi väreilee tyynenä ja ruska hehkuu lehtipuissa.
”Älä tömistä laiturilla, etteivät kalat pelästy”, jo 4-vuotiaana kalastamisen aloittanut yrittäjä Tom Sirviö neuvoo. Ja heti sen jälkeen lammesta nousee – ensimmäisellä vedolla – ahven.
Kalansaalis pääsee kuitenkin pulahtamaan hyvävointisena takaisin kotivesiinsä.
Syksyllä, kun ilmat viilenevät, kalat muuttuvat aremmiksi ja alkavat valmistautua talveen.
”Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen kalansaaliit ovat jo aika harvinaisia. Marras- joulukuussa, kun pilkkikausi yleensä alkaa, kalaa on taas helpompi saada. Periaatteessa Suomessa voi kuitenkin kalastaa läpi koko vuoden”, hän kertoo.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat
jokamiehen oikeuksia
Pohjois-Espoon huikaisevissa maisemissa on lukemattomia kalastukseen sopivia lampia ja järviä. Harrastus on helppo aloittaa, koska onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia jokamiehen oikeuksia.
Viehekalastuksen ja virvelöinnin voi aloittaa yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä maksamalla läänikohtaisen viehekalastusmaksun.
Alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden ei tarvitse maksua maksaa. Jos haluaa kalastaa enemmän kuin yhdellä vavalla, tarvitsee vedenomistajan luvan.
Viehekalastusluvalla ei kuitenkaan saa kalastaa lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa tai jos se on kielletty muun säännöksen nojalla.
Kalastusharrastus on vähentynyt
Kalastusharrastus on menettänyt suosiotaan viime vuosikymmeninä, ja kalastajien keski-ikä on noussut.
Muutama vuosikymmen sitten lähes jokainen nuori poika kävi kalassa. Se kuului silloin asiaan. Harrastus on Tom Sirviön mielestä hiipunut sitä mukaa, kun tietokoneet ja elektroniset laitteet ovat vallanneet tilaa nuorten elämässä.
”Nykyään nuoria ei ole enää helppo saada kalaan, vaikka harrastus antaa energiaa ja pysäyttää tehokkaasti kiireen ja levottoman elämän. Kalastusreissun jälkeen olo on rauhallinen ja rentoutunut: luonto, ulkoilma ja kiireettömyys tekevät tehtävänsä.”
Espoossa on
kalaisia vesiä
Kalanpyytämiseen ei tarvita kalliita välineitä. Tärkeää on muistaa sään mukainen pukeutuminen, hyvät eväät ja se, miksi kalaan on lähdetty.
”Harrastajakalastajan ei ole pakko saada saalista”, Tom Sirviö muistuttaa.
”Kalastaessa kannattaa ensisijaisesti rentoutua ja nauttia luonnosta. Totta kai on hienoa, jos kalaakin tulee.”
Monissa Espoon järvissä ja lammissa on Tom Sirviön mukaan niin paljon kalaa, että suuri osa niistä jää pieniksi, ja harvalukuisemmat isot kalat syövät pienempiä.
”On haukea, kuhaa, karppia, ahventa, taimenta, madetta ja lahnaa. Moniin järviin ja lampiin on myös istutettu kaloja”, hän kertoo.
”Kalastajan tulee kuitenkin aina muistaa heittää alamittaiset kalanpoikaset takaisin järveen ja ottaa mukaansa vain ne kalat, jotka hän todella aikoo syödä.”
Tom Sirviö harrastaa kalastamista myös kilpailumielessä. Eniten häntä kiinnostavat pilkkikilpailut. Harrastus on hänelle myös työ. Tom Sirviöllä on ollut kalastustarvikeliiketoimintaa vuodesta 2004 lähtien. Lokakuun alussa kalastustarvikeliike muutti Pohjois-Espooseen, Niipperiin.
Kesät, talvet kalassa
Ongella käynti on yleisin, kaikille sopiva kalastustapa. Onkimiseen riittää kolmen metrin pituinen vapa. Teleskooppivavan pituus voi olla jopa 13 metriä.
Koukkusyötiksi sopivat perinteisen madon lisäksi esimerkiksi kärpäsentoukat, surviaiset, kalat, jyvät tai tahnat. Tavallisimpia onkijan saaliskaloja ovat ahven, särki, pasuri ja lahna.
Heittokalastus eli virvelöinti on monipuolinen kesäkalastustapa. Heittokalastusvälineillä tavallisimpia saaliskaloja ovat hauki, ahven ja kuha. Myös taimenta, harjusta ja lohta kalastetaan heittokalastusvälinein.
Heittokalastajan perusvälineitä ovat vapa, kela, siima ja viehe. Hyvän yleisvavan pituus on 2,1–2,4 metriä. Isolle kalalle sopii isompi viehe ja pienelle pienempi. Yleisimpiä vieheitä ovat lusikat, lipat, vaaput ja jigit.
Talvikalastus eli pilkkiminen sopii koko perheelle. Pilkkimiseen ei tarvita kalliita välinehankintoja.
Kaira, pilkkivapa siimoineen ja pilkkeineen, syöttipurkki ja jakkara tai istuin riittävät. Pilkkijän turvallisuutta parantavat jäänaskalit kannattaa aina ripustaa kaulaan. Turvallisinta pilkkiminen on kaverin kanssa.
Lähde: Kalastus on kivaa -esite
Lisätietoja: Kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksuja koskevia kyselyjä voi tehdä numerosta 0100 84014. Kalastuksenhoitomaksu on 22 euroa/kalenterivuosi tai 7 euroa/7 vuorokautta.
Jaa tämä artikkeli: