Jäsenyys tapetille
Kirkkovaltuutettu Raija Meriläinen päätti tutkia, mitä espoolaiset toivovat omalta seurakunnaltaan.
Viime vuosina julkisuudessa on taitettu peistä kirkollisveron mielekkyydestä ja siitä, saavatko seurakuntalaiset rahoilleen vastinetta. Viime talvena Espoon yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, opetusneuvos Raija Meriläinen tuli siihen tulokseen, että asiasta on syytä saada ensi käden tietoa.
Meriläinen ryhtyi suunnittelemaan tutkimusta siitä, mitä kirkon jäsenyys merkitsee seurakuntalaisille ja minkälaisia palveluja kirkollisveroilla tulisi tuottaa. Meriläinen haki tutkimukseen apurahaa kirkkohallituksesta Seurakuntien Talousneuvoston Säätiöltä, ja toukokuussa tuli myönteinen vastaus.
Pienimuotoisen tutkimuksen ensimmäinen vaihe alkaa syyskuun iltoina. Meriläinen soittaa kaikkiaan seitsemällesadalle Olarin ja Leppävaaran seurakuntien jäsenelle ja kysyy, miten he kokevat seurakuntien palvelut, tarvitaanko jotakin uutta ja kannattaako kirkon jäsenyys.
”Haastattelu vie noin 5–10 minuuttia. Toivon, että mahdollisimman moni suostuu vastaamaan. Myös kielteiset vastaukset ovat tutkimuksen kannalta relevantteja”, Meriläinen sanoo.
Toisessa vaiheessa Meriläinen tekee teemaan paneutuvia syvähaastatteluja, ja tutkimusraportin on tarkoitus valmistua ensi keväänä. Samalla selviää, antavatko tulokset aihetta jatkotutkimukseen.
”Hypoteesini on se, että seurakuntien toiminta ja ihmisten toiveet eivät ihan kohtaa. Oletan, että kaikista ikäryhmistä nousee toiveita, joita en olisi itsekään tullut ajatelleeksi.”
Meriläisen kokemuksen mukaan espoolainen seurakuntalainen on vaativa, tiedostava ja aktiivinen. Palautetta toiminnasta tulee usein pyytämättäkin.
”Toisaalta taloudellinen tilanne Espoon seurakunnissa on hyvä. Ihmisten toiveiden toteuttaminen on mahdollista”, Meriläinen sanoo.
Meriläinen päätti viime seurakuntavaaleihin osallistumisesta syksyllä 2010 Ajankohtaisen kakkosen Homoillan jälkeen. Erityisesti kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen kannanotot aiheuttivat kirkosta eroamispiikin, joka toistui tänä kesänä pienimuotoisempana.
”Minua järkytti tapa, jolla ohjelmassa lokeroitiin, ketkä pääsevät kirkkoon ja taivaaseen. Oma näkemykseni on se, että luterilaisten seurakuntien tulee olla suvaitsevaisia, avoimia kaikille ja palvella monimuotoisesti espoolaista elämää.”
Meriläisen mielestä Espoon seurakuntien työntekijöiden osaamista voisi käyttää nykyistä monipuolisemmin. Työntekijöiden rinnalla vaikuttaa vapaaehtoisten verkko, joka kärsii työvoimapulasta.
”Samaan aikaan Espoossa asuu paljon eläkeläisiä, joilla riittäisi energiaa ja monenlaista osaamista. Heidän panoksensa voisi näkyä selvemmin seurakuntien toiminnassa. Saan näiltä ihmisiltä viestejä, joiden mukaan kiinnostusta on”, Meriläinen sanoo.
Senioritoiminnan kehittämisen lisäksi Meriläinen on kiinnittänyt huomiota nuoriin ja miehiin.
”Espoossa tuntuu olevan melko tavallinen tilanne, että perheen äiti ja lapset kuuluvat kirkkoon, mutta isä ei. Miksi näin”, Meriläinen kysyy.
Jaa tämä artikkeli: