Tähtäimessä ensi sunnuntai. Iiro Rantala harjoitteli Hannu Norjasen johtaman Cantores Minoresin kanssa Jouluoratoriota viime viikolla.
Jazzmiehen jouluyllätys
Iiro Rantala teki uuden aluevaltauksen säveltämällä Jouluoratorion 60-vuotiaalle Cantores Minoresille. Samalla Rantala palasi hetkeksi tuttuihin kuorokuvioihin.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Cantores Minoresin tiloissa Meritullinaukiolla alkavat Iiro Rantalan Jouluoratorion harjoitukset. T-paitoihin, huppareihin, farkkuihin ja lenkkareihin pukeutuneet poikakuorolaiset ovat harjoitelleet teosta jo pitkään. Tällä kertaa itse säveltäjäkin on tulossa paikalle.
Harjoitussalin valtaa äänten sekamelska, kun kuoronjohtaja Hannu Norjanen vetää äänenavausta. Hetken kuluttua Rantala saapuu saliin ja saa pojilta raikuvat aplodit. Rantala ryhtyy soittamaan oratoriosta katkelmia flyygelillä, ja Norjanen ohjaa poikien laulua. Kuoro kuulostaa hetki hetkeltä paremmalta.
Musiikki lähtee lentoon viimeistään silloin, kun kuoro alkaa laulaa ”Kaksi väsynyttä matkalaista, Joosef ja nuori Maria, hyvää yötä toisilleen toivottavat tallissa”.
Idea Jouluoratorioon tuli Iiro Rantalalta: hän halusi tehdä uuden teoksen lapsuutensa kuorolle. Hannu Norjanen ja Cantores Minoresin toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Mäki-Luopa innostuivat heti ajatuksesta.
– Ensin piti päättää, liittyykö teokseni jouluun vai pääsiäiseen. Päädyimme jouluun, koska pääsiäisenä kuorolla vuorottelevat passiot ja H-mollimessu. Jouluteema myös istuu paremmin omaan mielenlaatuuni ja musiikkiini. Jouluoratorio onkin monta astetta iloisempi kuin pääsiäisteos olisi ollut, Rantala kertoo Cantores Minoresin toimistossa.
Jo teoksen nimestä selviää, mistä on kyse: Jouluoratorio kertoo Jeesuksen syntytarinan. Libreton on kirjoittanut Jaakko Heinimäki .
– En tuntenut ennestään Heinimäkeä, mutta olin kuullut hänen kirjoistaan ja mandoliiniharrastuksestaan. Tämän perusteella hän tuntui teokseen sopivalta libretistiltä.
– Sovimme, että Heinimäki päivittää vanhaa evankeliumitekstiä ja käyttää omia sanavalintoja. Mukana on silti myös tuttuja fraaseja tyyliin ”Jo tapahtui näinä päivinä”.
Kaksikolle muodostui tietynlainen työskentelytapa. Iiro Rantala alkoi kerjätä Jaakko Heinimäeltä sävellettävää, ja kun Heinimäki lähetti valmista tekstiä, Rantala sävelsi saman tien kyseisen osuuden.
– Jouluoratorio syntyi deadlinea hipoen. Tyyli on vaihtelevaa, teoksessa pompataan toisesta moodista toiseen, hurjimmillaan D-mollista Gis-duuriin, Rantala selittää.
Säveltäjä kokeili teoksen esittämistä Cantores Minoresin ja solistien kanssa vuosi sitten yksityistilaisuudessa Johanneksenkirkossa. Hänestä kokeilu oli tarpeen, vaikkei tehnytkään teokseen isompia muutoksia.
– Anu Komsille sävelsin vähän enemmän laulettavaa, Marian kiitosvirren. Olen muutenkin tehnyt yhteistyötä solistien kanssa keskustelemalla muun muassa sävelkorkeuksista. Sehän ei ole tapana klassisen musiikin maailmassa.
Rantalan mukaan Jouluoratoriossa kuuluvat ennen kaikkea hänen suuret esikuvansa Bach ja Mozart . Lisäksi teoksessa on vaikutteita kevyen musiikin säveltäjiltä, Leonard Bernsteinilta , George Gershwinilta , Toivo Kärjeltä ja Jukka Linkolalta .
– Mukana on myös yksi tangomainen osa, koska olen aina tykännyt tangosta. Olen ylipäätään yrittänyt säveltää joululaulutyyppisiä melodioita, jotka tarttuvat korvaan. Yksinkertaisten sävelmien tekeminen on yllättävän vai-keaa, siinä mennään niin tietyillä rajoilla.
Rantala epäilee, että Jouluoratorio ei välttämättä tyydytä ”änkyrämodernistisklassista jengiä”.
Hannu Norjanen on paneutunut Tuomiokirkossa ensi sunnuntaina esitettävään Jouluoratorioon perusteellisesti. Hän kuvailee teosta vaativaksi mutta melodiseksi ja kuulijaystävälliseksi.
Norjanen ja Iiro Rantala ovat tehneet yhdessä musiikkia eri kokoonpanoissa 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
– Iiro on erinomainen yhteistyökumppani, täynnä musiikkia varpaista viimeiseen hiustupsuun, Norjanen luonnehtii.
Norjasen johtama poikakuoro puolestaan on instituutio: Suomen suurin kuoro on keskittynyt jo 60 vuoden ajan korkeatasoisen klassisen musiikin esittämiseen. Juhlavuoteen on mahtunut monta kohokohtaa.
– Yksi näistä oli saksalaisen Kreuzkuoron kanssa marraskuussa esitetty Elias-oratorio . Kuulosti mahtavalta, kun Tuomiokirkossa lauloi yhteensä 185 poikaa. Yleisö nousi teoksen loputtua spontaanisti ylös taputtamaan, mitä ei ole tapahtunut aiemmin.
Norjasen mukaan kuoro on antanut kipinän musiikkiin monelle lapselle ja nuorelle. Sieltä on kasvanut ammattimuusikkoja, kuoronjohtajia ja laulajia kuoroihin.
– Cantores Minoresissa on laulanut vuosikymmenien aikana yli 3 000 poikaa. Kun 9–25-vuotiaat lapset ja nuoret laulavat yhdessä, oppivat he hyväksymään erilaisuutta. Moni on myös saanut kuorosta kavereita loppuelämäksi.
Cantores Minores on ollut tärkeä etappi Iiro Rantalan tiellä tunnetuksi ja palkituksi jazzpianistiksi. Hän lauloi kuorossa 6–12-vuotiaana.
Polkupyöräkauppiaan perheessä ei harrastettu musiikkia kovin aktiivisesti. Rantalan äiti oli kuitenkin kuunnellut, kuinka poika lauloi radiosta tulleiden kappaleiden mukana, ja otaksunut sen perusteella tämän olevan musikaalinen.
– Muistan hyvin CM:n pääsykokeiden jännittävän tunnelman. Lauloin jonkin kansanlaulun, ja valitsijaraati luonnehti minua mielenkiintoiseksi tapaukseksi.
Rantala kulki harjoituksiin jo 6-vuotiaasta lähtien yksin bussilla Maunulasta. Kuoron johtajista, saksalaisista Heinz Hofmannista ja Christian Hauschildistä tuli pikkupojalle isoja auktoriteetteja.
– Minusta tällainen harrastus on lapselle hyvin suositeltava. Ryhmässä laulamalla oppii paljon musiikista, siinä on tiettyä taikaa.
Kuoromatkoilla Euroopassa ja Amerikassa kuorolaiset puolestaan näkivät ja kokivat uusia asioita ja oppivat selviytymään erilaisissa kulttuureissa. He olivat matkoilla aina kotimajoituksessa.
– On myös eri asia onnistua keikalla kuin harjoituksissa. Erityisesti ulkomailla esiintymisjännitys ja riskit ovat paljon suuremmat, Rantala toteaa.
Kuoron ohella Iiro Rantala aloitti pianonsoiton. Ala-asteen kolmannella hän pääsi musiikkiluokalle, ja opettaja antoi innokkaan pojan soittaa pianoa myös välitunnilla.
– CM:n harjoituksissa Hoffe kuuli, kun soitin pianopartituuristemmoja. Sen jälkeen sain säestää kuoron harjoituksia ja joskus myös konsertteja, muusikko muistelee.
Rantala oli 10–11-vuotias, kun piano alkoi kiehtoa kuoroa enemmän. Aika ei myöskään riittänyt molempien täysipainoiseen harrastamiseen.
Pianistin soitto näyttää helpolta ja irrottelevalta, mutta se on vaatinut valtavan määrän harjoitusta.
– Oma soittotyyli muotoutui vähitellen Trio Töykeille tekemieni sävellysten kautta. Yhteistä niille on rytmikkyys, leikkisyys ja tietynlainen virtuoosimaisuus.
Kun Iiro Rantala opiskeli vuonna 1988 ensimmäistä vuotta Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla, hän perusti Trio Töykeät rumpali Rami Eskelisen ja basisti Eerik Siikasaaren kanssa. Pari vuotta sen jälkeen Rantala ja Eskelinen lähtivät opiskelemaan New Yorkin Manhattan School of Musiciin.
Rantala pettyi koulun jazzmusiikin opetukseen, minkä vuoksi hän otti tilalle klassisen musiikin kursseja.
– Oma kokemukseni on se, ettei jazzia voi opiskella missään koulussa, vaan oppi tulee soittamalla, esiintymällä ja säveltämällä. New Yorkin vuodet päättyivät silti siinä mielessä hyvin, että ei tullut hylätyksi klassista puolta.
Silloin Trio Töykeät tunnettiin jo Suomessa, mutta suuressa maailmassa bändin piti aloittaa täysin alusta. Se nousi kuitenkin vähitellen kansainvälisissä jazzpiireissä melkoiseen suosioon. Kun Trio Töykeät 18 vuoden jälkeen lopetti toimintansa, takana oli 47 maata ja 2 000 keikkaa.
Jo Trio Töykeiden ajoista lähtien Iiro Rantala on tehnyt kaikenlaista musiikin saralla, kuten säveltänyt musikaalimusiikkia ja esiintynyt sinfoniaorkestereiden kanssa.
Viime vuosina Rantala on suuntautunut soolouralle. Musiikkiteatteri Kapsäkistä Hämeentiellä on tullut hänelle tärkeä kotipesä, jossa hän mieluiten esiintyy ja jossa hän järjesti marraskuussa toista kertaa Kansi auki -pianojazzfestivaalin.
Ensimmäisen soololevynsä Rantala teki pari vuotta sitten. Hän omisti Lost Heroes -levyn edesmenneille jazzsäveltäjille. Tänä vuonna ilmestynyt My History of Jazz puolestaan kertaa pianistin omaa jazzhistoriaa. Kolmas soololevykin on jo tekeillä, puolalaisen viulistin ja itävaltalaisen sellistin kanssa.
Muusikontyönsä ohessa Rantala on ehtinyt tehdä 2000-luvulla myös kahta tv-ohjelmaa. YLE Teeman Iiro irti -ohjelmaa kaipaaville kerrottakoon, että se jatkuu vuonna 2014.
Iiro Rantalan Jouluoratorio su 9.12. klo 19 Tuomiokirkossa.
Mukana Cantores Minores, pianisti Iiro Rantala, sopraano
Anu Komsi, kertoja Mika Pohjonen ja Tiksola co. Konsertin johtaa Hannu Norjanen. Liput 25, 15 ja 10 e (numeroidut rivit)
Lippupalvelusta ja tuntia ennen ovelta.
Jaa tämä artikkeli: