Liittymisriitti. Kampin kappelin pappi Nanna Helaakoski kastoi Onnin pääkaupunkiseudun seurakuntien järjestämässä Kastepäivässä lokakuussa 2013. Vanhemmat Kiti Häkkinen ja Simo Koivunen osallistuivat tärkeään toimitukseen.
Jeesus mahtuu Supermanin ja Spidermanin rinnalle
Kiinasta adoptoitu Onni kastettiin viisivuotiaana huolellisen pohdinnan jälkeen.
Saako toiselta puolelta maailmaa adoptoidun lapsen kastaa? Tätä kysymystä pohdittiin Häkkinen-Koivusen perheessä puolitoista vuotta sitten.
Kesällä 2013 perheeseen oli liittynyt lähes viisivuotias Onni, joka oli syntyisin Kiinasta, Pohjois-Korean rajalta.
– Kastamisen oikeutuksesta keskustellaan adoptiopiireissä paljon, koska etenkin isommalla lapsella on jo olemassa jonkinlainen elämänkatsomus. Lisäksi vastikään uuteen maahan ja perheeseen tullut lapsi saa muutenkin aikamoista kulttuurista shokkihoitoa, Kiti Häkkinen arvioi.
Onni kasvoi lastenkodissa neljävuotiaaksi, eivätkä vanhemmat tiedä tarkasti lapsensa uskonnollisesta taustasta. Itse he kuuluvat luterilaiseen kirkkoon mutta eivät juuri olleet osallistuneet seurakunnan toimintaan ennen Onnin tuloa.
– Kaste tuntui kuitenkin hyvältä tavalta juhlia perhe- ja lähiyhteisön jäseneksi liittymistä. Kastekaavan siunaamisosuus, johon kummit ja isovanhemmat saivat osallistua, vielä vahvisti ryhmääntuloriittiä, Kiti Häkkinen pohtii.
Onnikin vaikutti alusta asti sosiaaliselta pojalta, joka ei ainakaan kavahtanut juhlia. Hänet kastettiin pääkaupunkiseudun seurakuntien järjestämässä Kastepäivässä lokakuussa 2013.
Kristinusko tuntui vanhempien mielestä yhteiseksi uskonnoksi luontevalta, vaikka adoptioperheissä pohditaan joskus myös koko perheen liittymistä lapsen uskontoon.
– Koko eurooppalainen kulttuuriperimä, tiede ja taide, ammentaa kristillisyydestä. Kastaminen on mielestäni käytännön kulttuurikasvatusta täkäläiseen ympäristöön, Kiti Häkkinen toteaa.
– Meillä on ystäviä, jotka eivät kuulu kirkkoon, ja kiinalaisia ystäviä, jotka harjoittavat buddhalaisuutta. Minusta on tärkeää, että Onni näkee erilaisia esimerkkejä tolkun-aikuisista.
Häkkinen-Koivusen perheen jäsenet päättävät yhdessä, mikä heille on oikein ja mikä väärin.
– Kirjan mukaan eläminen olisi helppoa. Improvisoiminen on vaikeampaa, siinä joutuu ottamaan riskejä ja tekemään valmiista malleista poikkeavia päätöksiä, Kiti Häkkinen arvioi.
Perheen arvohimmelissä tärkeimpiä olkia ovat suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen. ”Tee toisille se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän” on Häkkisen mielestä hyvä perusohjenuora.
– Moni pohtii varmaan, haluaako kasteen kautta sitoutua kirkkoon, jos ei kuitenkaan sitoudu kaikkiin sen edustamiin asioihin. Meille kaste ei merkinnyt sitä, että lapsen pitäisi katsoa kaikkea kristillisen vakaumuksen läpi. Se on hänelle elinympäristö ja yksi vaihtoehto muiden joukossa.
Häkkinen pitää monenlaisiin yhteisöihin kuulumista hyvänä asiana.
– Myötämielisyyden erilaisia uskontoja kohtaan pitää kasvaa jo pienenä, ja siihen täytyy kasvattaa tietoisesti. Supermanien ja Spidermanien rinnalle mahtuu kyllä yksi Jeesus-niminenkin supersankari, hän uskoo.
Onni sai nimensä jo silloin, kun vanhemmat hakivat hänelle suomalaista viisumia Kiinassa. Kastejuhlaa vietettiin nelisen kuukautta pojan Suomeen tulon jälkeen.
– Erityinen Kastepäivä tuntui juuri meidän perheen näköiseltä tavalta järjestää kastetilaisuus. Idea oli mielenkiintoinen: kun kastettavia on monta ja vierasporukoita samoin, koolle tulee epätodennäköinen joukko ihmisiä, Kiti Häkkinen sanoo.
Arabianrannassa asuva perhe kuuluu Paavalin seurakuntaan, mutta heitä kiehtoi mahdollisuus kasteeseen Kampin kappelissa.
– Siinä oli monta hauskaa puolta: Kappeli sijaitsee Simonkentällä, ja Onnin isä on Simo. Onni kulkee kappelin ohi viikoittain harrastukseensa. Lisäksi rakennus on upea, ja arvostan siellä tehtävää sosiaalityötä, Häkkinen luettelee.
Kampissa kastettiin Onnin kanssa samaan aikaan kuusi muutakin lasta. He olivat eri-ikäisiä ja erilaisista kulttuuritaustoista. Tilaisuus ylitti Kiti Häkkisen odotukset: se oli lämmin ja yhteisöllinen.
– Se oli avaimet käteen -kaste. Seurakunta tarjosi vierasjoukolle kakkukahvit läheisessä hotellissa, ja saimme valokuviakin muistoksi, hän kiittää.
Onnin vierasjoukko hyödynsi kappelin keskeistä sijaintia ja kävi ennen tilaisuutta kiinalaisessa ravintolassa syömässä.
– Meidän perheen motto on, että haluamme tehdä arjestamme merkityksellistä. Se on paljon helpompaa, jos oman stressin voi minimoida. Kastepäivä auttoi tässä.
Nyt kuusivuotias Onni ei vielä kasteen aikaan osannut täysin suomea. Hän kuitenkin muistaa tapahtumasta sen, että sai pitää kynttilää kädessä ja päähän kaadettiin vettä.
– Toivon, että kaste on hänelle positiivinen stigma. Kun Onni on vanhempi, voimme jutella enemmän siitä, mitä kaste tarkoittaa, Kiti Häkkinen sanoo.
Kastepäivää vietetään 26.4. Helsingissä Temppeliaukion kirkossa (myös ruotsiksi), Paavalinkirkossa, Ruoholahden kappelissa, Hyvän Paimenen kirkossa ja Kallion kirkossa, Espoossa Espoonlahden, Leppävaaran, Olarin ja Tapiolan seurakunnissa sekä Esbo svenska församlingissa ja Vantaalla Korson ja Myyrmäen kirkoissa. Ilmoittaudu viimeistään 16.4. www.kastepaiva.fi
Jaa tämä artikkeli: