Jeesus ymmärsi huumoria, Paavali ei
Usein unohtuu, ettei Raamattu ole mikään yhtenäinen kirja. Porilainen uskonnonopettajamme Rönneikkö teki 1960-luvulla testamenttien eron selväksi sanomalla: ”Vanha Testamentti on hiano kirja. Lukekaa se kotona.” Sen jälkeen siihen kirjaan ei kajottu, koska kukapa meistä kakaroista nyt vapaaehtoisesti...
Sen verran vilkaisin kuitenkin Vanhaa testamenttia, että siirtyminen siitä Uuteen testamenttiin oli kuin tulla varjosta valoon. Evankeliumit olivat todella ilosanomia. Vaikka kaikkea en ymmärtänytkään, lukemisesta jäi turvallinen ja hyvä mieli. Jeesuksesta tuli idoli, eikä näin olisi ikinä käynyt, jos hän olisi ollut tosikko. Hänen huumorinsa oli myötätuntoista ja rakentavaa. Ihailin hänessä myös sitä, että hän suuttui ja kunnolla, kun siihen oli syytä.
Emme koulussa ehtineet evankeliumeja kauemmaksi, mutta se riitti silloin ja riittää myös nyt. Mitä muuta me nykyajan kristityt tarvitsemme kuin evankeliumit? Niiden pääasiallinen anti on liian pyhää tässä kirjoitettavaksi, mutta me kaikki tiedämme sen käsittämättömänä armona.
Paavali oli hyvä ja tärkeä mies, mutta vain ihminen omalla aikakaudellaan. Luoja oli häntä luodessaan myös tainnut unohtaa huumorintajun...
Laura Widén
Jaa tämä artikkeli: