Jenny Nyströmin mukaan kellosepän ammatissa tarvitaan sorminäppäryyttä sekä kykyä keskittyä tarkkaan työhön. Kuva: Esko Jämsä
Jenny valmistuu kellosepäksi
Leppävaarassa sijaitsevasta Kelloseppäkoulusta valmistuu perjantaina 13 uutta kelloseppää. Yksi heistä on Jenny Nyström, joka on perinyt kiinnostuksen ammattia kohtaan edeltäviltä sukupolvilta.
Hänen isoisänsä teki työtä kello- ja kultaseppänä ja perusti liikkeen Forssaan. Nykyisin perheyrityksestä huolehtii Nyströmin isä, joka hänkin on kelloseppä.
Isoisä kävi liikkeessä päivittäin viimeiseen asti.
”Liike oli papan elämäntyö, eikä hän malttanut pysyä pois. Pappa korjasi esimerkiksi kaikki seinäkellot”, kertoo Nyström.
Isoisä oli hankkinut tietotaitonsa olemalla alan liikkeessä töissä ja suorittamalla kellosepän tutkintoon tarvittavat työnäytteet. Isä puolestaan on käynyt saman koulutuksen kuin tyttärensä.
Nyström huomasi valmistumisensa kynnyksellä tekevänsä historiaa: hänestä tulee sukunsa ensimmäinen naispuolinen kelloseppä.
Toistaiseksi Nyström ei suunnittele ryhtyvänsä perheyrityksen jatkajaksi, koska hän haaveilee ulkomaille pääsystä. Liikkeen ottaakin luultavimmin vastuulleen hänen siskonsa, joka työskentelee kultaseppänä.
Oma polku löytyi
26-vuotias Nyström kokee, että hänen saamansa koulutus on antanut hyvät ammatilliset eväät. Hän on nyt löytänyt itselleen täydellisen sopivan alan, mutta ammatinvalinta ei ollut itsestäänselvyys.
”Olen kokeillut kaikenlaista. Minun piti etsiä pitkään, vaikka ala oli koko ajan nenäni edessä.”
Peruskoulun jälkeen Nyström pääsi opiskelemaan Sibelius-lukioon Helsinkiin. Hän havaitsi kuitenkin pian, ettei se ollut hänen juttunsa.
”Muutto maalaispaikkakunnalta isolle kirkolle oli liian iso juttu 16-vuotiaalle.”
Nyström vaihtoi iltalukioon ja meni isänsä liikkeeseen myyjäksi. Isoisän kuoleman aikoihin Nyströmille välähti, että hänpä hakee Espooseen Kelloseppäkouluun. Opiskelu-ura alkoi ensin mikromekaniikan koulutusohjelmassa, mutta hän pääsi myöhemmin vaihtamaan kelloseppälinjalle.
”Kouluun lähtö on ollut parhaita päätöksiäni. Kun opiskelee ammattia ja huomaa olevansa siinä hyvä, opiskelumotivaatio kasvaa”, kertoo Nyström, joka intoutui suorittamaan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana myös lukion loppuun.
Hänen mielestään vanhempien ei tule liikaa painostaa nuoria koulutusvalinnoissa
– on tärkeää, että jokainen voi tehdä juuri sitä, mitä itse oikeasti haluaa.
Kellokoneistot kuntoon
Kelloseppäkoulun luokkahuone vilisee mittareita ja kojeita, joilla kelloista etsitään vikoja. Opiskelijat ovat korjanneet kelloja asiakastöinä ja osaavat huoltaa niin ranne-, tasku- kuin seinäkellotkin.
Nyström näyttää yhtä huoltamaansa kelloa.
”Alun perin tämä oli tarkoitus vain putsata, mutta siinä ilmenikin muita ongelmia.”
Luokkahuoneesta löytyy myös yli sata vuotta vanha kellokoneisto, jonka Nyström on laittanut alkuperäiseen kuntoon. Koulun omiin varastoihin kuuluva kello on korkealaatuista alkuperää, mutta aika oli ehtinyt tehdä koneistossa tehtävänsä.
Asiakastöitä tehdessä opiskelijat ovat oppineet ottamaan vastuuta työstään.
”Pitää muistaa, että vaikka kello itsessään ei olisi kovin arvokas, sillä voi olla asiakkaalle suuri tunnearvo”, Nyström toteaa.
Haaveena Sveitsiin muutto
Nyström juhlistaa tutkintotodistuksen saamista ensin kavereiden kanssa grillailemalla, ja viikonloppuna saavutusta juhlitaan oman perheen kesken.
Kolme viimeistä vuotta Leppävaarassa asunut Nyström jää Espooseen vielä vuodeksi, sillä hän haluaa saada valmiiksi myös mikromekaanikon tutkinnon. Sen jälkeen toiveena olisi päästä Sveitsiin.
”Haen Sveitsiin sekä jatko-opiskelemaan että töihin. Kellosepänala on siellä monipuolisempi kuin Suomessa, ja haluan vielä kehittyä ammatissani paremmaksi.”
Nyström uskoo, että kelloseppiä tarvitaan jatkossakin. Käsityöläisten arvostus saisi kuitenkin olla suurempaa.
”Käsitöitä on aina tehty, eivätkä ne lopu. Työstä pitäisi voida ottaa enemmän hintaa, sillä käsityö vie aikaa.”
Mekaanista kelloa arvostetaan
Valmistumisprosentti on säilynyt perinteikkäässä Kelloseppäkoulussa hyvänä. Vuosittain kelloseppälinjalle otetaan 14 opiskelijaa, ja tänäkin vuonna linjalta valmistuu 13 ihmistä.
”Oppilasmäärä on haluttu pitää pienenä, koska se takaa täältä valmistuvien työllistymisen”, kertoo Kelloseppäkoulussa opettava lehtori Markku Huhtala.
Koulu perustettiin alun perin Lahdessa 1940-luvulla, mistä opetus siirtyi 1950-luvun lopulla Espoon Tapiolaan. Nykyisissä tiloissa Leppävaarassa koulu on toiminut viisi vuotta.
Huhtalan mukaan kellosepän ammattitaidolle on edelleen kysyntää, vaikka moni katsoo nykyisin kellonaikaa kännykästä. Esimerkiksi ilman patteria toimivien mekaanisten kellojen arvostus on noussut.
”Moni käyttää perintökelloja. Kertakäyttökulttuurista pyritään eroon, ja kellojen halutaan kestävän pidempään”, Huhtala tuumii.
Hän kertoo, että jotkut ihmiset hankkivat erikseen arkikellon, juhlakellon ja sporttikellon. Joillekuille kello voi olla jopa statussymboli.
Jaa tämä artikkeli: