Työn touhussa. Neljävuotias Senna Laine ja Seija Kielosto leipovat yhdessä omenapiirakkaa. Vasemmalla piirakan valmistumista seuraavat serkukset Matias Sien Li ja Aliisa Huang.
Jennyn mummolassa ei ole kiirettä
Vapaaehtoiset mummot ja papat pääsivät lähelle lapsia.
Nelivuotias Senna Laine halaa jo eteisessä tutuksi tullutta mummoa, Irja Aholaa, ja lähtee etsimään leluja. Hän ei kapsahtanut kuitenkaan oman mummonsa kaulaan, vaan seurakunnan vapaaehtoisen. Eri-ikäiset vapaaehtoiset ovat muuttaneet Malminkartanossa sijaitsevan toimintakeskus Jennyn jo toista kertaa mummolaksi. He halusivat, että nekin lapset pääsevät kokemaan mummolan lämmintä tunnelmaa, joilla ei ole mummolaa laisinkaan tai joiden oma mummola on kaukana.
Vapaaehtoiset ovat jakaneet tehtävät. Joku vastaa välipalatarjoilusta, toinen pitää hartauden ja kolmas ohjaa laululeikin.
– Olemme pyrkineet saamaan vapaaehtoisia niin paljon, että jokainen lapsi tai sisarusjoukko saisi yhden mummon ja papan huomion, kertoo mummolaidean äiti Raili Kettunen.
Haave mummolasta syntyi viime vuonna, kun Kettunen jutteli erään lapsen kanssa, joka pääsee mummolaan harvoin. Hän mietti, voisiko seurakunta perustaa avoimen mummolan, jonne perheet voisivat tulla.
Kannelmäen seurakunta hyväksyi idean, mikäli vapaaehtoisia löytyisi tarpeeksi. Kettunen, jotkut työntekijät ja muut mummolasta innostuneet kutsuivat mukaansa tuttuja ja eri seurakunnan tilaisuuksissa tapaamiaan eläkeläisiä. Suurin osa heistä on naisia. Mummolan toiminnassa ei seurakunnan työntekijöitä ole yleensä mukana. Runsaan kymmenen vapaaehtoisen lisäksi otetaan vielä eri-ikäisiä järjestäjiä mukaan. Seurakunta tukee tiedotuksessa ja suunnittelussa, antaa tilat ja välineet sekä kustantaa välipalatarvikkeet.
Perheet saapuvat mummolaan vähitellen. Alussa on hartaus, jonka jälkeen voi avustaa omenapiirakan leipomisessa. Lapset voivat myös leikkiä toimintakeskuksen leluilla ja tutustua muihin lapsiin. Vapaan leikin aikana yksi mummo leikkii eläimillä ja toinen lukee lapsille kirjaa.
Senna ryhtyy avustamaan Seija Kielostoa, joka leipoo omenapiirakkaa. Senna mittaa jauhoja, levittää taikinaa pellille, sirottelee omenaviipaleita ja saa lopuksi nuolla lastan.
Sennan äiti Katja Korhonen toi lapsensa mielellään uudestaankin mummolaan, sillä Sennan mummola on Lapissa.
– Isovanhemmat kuuntelevat lasta ja kertovat tarinoita. Täälläkin Senna ihan imee huomiota mummoilta, Korhonen sanoo.
Hän pitää Jennyn mummolan ilmapiiristä, jossa ei ole kiire seuraavaan tekemiseen. Leipomisen jälkeen lapset voivat askarrella tai leikkiä toisessa huoneessa. Omenapiirakan tuoksu alkaa vähitellen levitä huoneistoon.
– On mukavaa, että seurakunnalla on toimintaa myös niille, jotka ovat arkisin päivähoidossa, kertoo lapsensa leikkiä seuraava Kalle Yrjälä.
Heidän perheellään on isovanhempia ihan lähelläkin. Kauempana asuviin isovanhempiin he pitävät yhteyttä ennen kaikkea Skypen välityksellä.
Ruokalaulun jälkeen on välipalan aika. Omenapiirakan kanssa on tarjolla leipää ja mehua. Paikalle saapuneet 22 lasta ja 18 aikuista istahtavat pöydän ääreen herkuttelemaan. Yksitoista vapaaehtoista pitävät itsekin kahvi- ja piirakkatauon ennen kuin menevät taas lasten pariin.
Mummolan vapaaehtoisena toimiminen tuo myös mummoille ja papoille iloa.
– On mukavaa seurata, miten vanhemmat tutustuvat täällä toisiinsa. Heillä on aikaa jutella keskenään, kun lapset leikkivät mummojen kanssa, kertoo Marja-Leena Härmä.
Jennyn mummola on seuraavan kerran auki lauantaina 8.11. kello 10–13. Silloin aiotaan leipoa sämpylöitä. Joulukuun 13. päivänä on piparien vuoro. Toimintakeskus Jenny, Beckerintie 9. Käynti Luutnantinpolun kautta.
Jaa tämä artikkeli: