Vapaus! Tehtaankadun kansakoulun oppilaat kirmasivat vuoden 1960 toukokuussa kesälomalle Suvivirren laulamisen ja todistusten jakamisen jälkeen.
Jo joutuu armas aika
Kesän alkamista kuuluttava Suvivirsi osuu suoraan suomalaisten sydämiin.
Ensi sunnuntaina vietetään Suvivirren sunnuntaita. Virrelle omistettu viikko huipentuu viikon kuluttua perjantaina Narinkkatorin Stadin suvivirsi-tapahtumaan. Kirkon Ulkomaanapu kehitti muutama vuosi sitten Suvivirren ympärille samantapaisen kampanjan kuin joulun alla veisattavat Kauneimmat joululaulut.
Rakkaalla virrellä on pitkä historia, sitä on veisattu Suomessa jo yli kolmesataa vuotta. Virren synnystä ei ole täyttä varmuutta, mutta joissain lähteissä tekijäksi mainitaan Visbyn piispa Israel Kolmodin ja kirjoitusvuodeksi 1693. Tarinan mukaan Kolmodin sai inspiraation virsitekstiin saarnamatkallaan, jonka varrella hän pysähtyi juhannusaattona Hångerin uhrilähteellä Visbyn lähellä, Gotlannin saarella. Paikalla on muistokivi, jota turistit edelleen käyvät katsomassa. Virren melodia on ilmeisesti ruotsalainen tai saksalainen kansansävelmä.
Virren suomensi silloisen virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus jo vuonna 1700 ja se päätyi seuraavana vuonna julkaistuun suomalaiseen virsikirjaan. Vuosisatojen ajan samanlaisena säilynyt luonnon heräämisen kuvaus virren ensimmäisessä säkeistössä lienee iskenyt suomalaiseen sieluun jo tuolloin.
Kesä oli silloisessa maatalousyhteiskunnassa kriittistä aikaa: ihmisten hyvinvointi ja eloonjääminen oli suoraan riippuvaista kesän sadon onnistumisesta. Ensimmäisen suomennoksen kuudennessa säkeistössä rukoillaan suotuisaa vuodentuloa ja hengenravintoa sanoilla, jotka tuntuvat nykylukijan korvaan vähintään eksoottisilta:
Ann’ maan tääll’ kasvons kantaa
vakons myös liota
Meill’ tarpeet tahtoisit antaa
Maan meren siunata,
Ann’ askeles tiukkuu rasvast’
Meit ruoki sanallas,
Suo maistam’ sit’ ain’ makiast’
Niin sielu on autuas
Varsinaisen voittokulkunsa Suvivirsi aloitti kansakoululaitoksen synnyn myötä, kun sukupolvi toisensa jälkeen oppi veisaamaan sitä ainakin kerran vuodessa kouluvuoden päättäjäisissä.
Meidän nykyistenkin suomalaisten mieliin kesän alkamista kuuluttava virsi nostaa vahvoja muistoja. Kuinka on seisty uudet polvisukat tai prässihousut jalassa veisaamassa opettajan polkeman urkuharmonin säestyksellä. Kädessä on ollut todistus, joka on pitänyt kohta viedä vanhemmille nähtäväksi ilolla tai pienellä pelolla. Suvivirrestä on alkanut kuukausien vapaus, ehkä maalaiselämä tai seikkailut kesäisessä kaupungissa – jos nimittäin ei ollut saanut ehtoja.
Vanhempien penkeissä koulun kevätjuhlissa kaivellaan nenäliinoja Suvivirren alkaessa, eikä ainakaan kahden ensimmäisen värssyn sanoja tarvitse virsikirjasta vilkuilla.
Virren vankkumattomasta asemasta kertoo, että sen sanoihin ei viimeisimmässä virsikirjauudistuksessa kajottu. Toisaalta virsi inspiroi yhä uusia versioita. Uskonnottomatkaan eivät ole raaskineet luopua Suvivirrestä kokonaan. Kymmenen vuotta sitten sanoittaja nimimerkillä Miiroskari teki siitä Suvilaulun , jossa Luojan ylistyksen asemesta tyydytään luettelemaan kesän ihanuuksia.
Muutama vuosi sitten Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen käänsivät tämän lehden päätoimittajan Seppo Simolan toimeksiannosta Suvivirren stadin slangiksi.
Lähteet:
Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, Kirjapaja 2008
Vanha virsikirja
Vuoden 1701 suomalainen virsikirja, Kirjaneliö 1995
Wikipedia
Ilta-Sanomat 23.5.2011
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Laiho, laupias ja lilja Saaronin – Tiesitkö, mistä Suvivirressä lauletaan?
HengellisyysSuvivirsi kertoo 1600-luvun lopun katovuosien päättymisestä ja siitä, kuinka ihanaa on, kun kesä monen vuoden jälkeen taas tuli. Laulun kuvakieli ammentaa Laulujen laulusta, Raamatun erotiikkaa tihkuvasta rakkausrunoelmasta.