Joen suojelija
Armoitettu luonnonystävä, kalamies ja retkeilijä Kari Stenholm , 59, vaelsi nuorempana paljon Lapissa. Lohikaloja nousi kristallinkirkkaista vesistä. Niiden rinnalla Etelä-Suomen joet tuntuivat likaisilta
– Tuntui siltä, että etelän vesistöt olivat pilalla. Tulin ajatelleeksi, että voisiko asialle tehdä jotain, Kari Stenholm muistelee.
Vuosituhannen vaihteessa sattui Hyvinkäällä suuri kalakuolema, josta Stenholm etsi tietoa viranomaisilta. Hän kertoi heille myös omista havainnoistaan. Vastaanotto oli tyrmäävä.
Stenholmille tuli selväksi, että viranomaiset eivät halua kertoa julkisuuteen jätevesipäästöistä. Mittavat päästöt saivat jatkua ilman, että he aikoivat puuttua niihin.
– Havainto oli viimeinen pisara, jonka jälkeen liityin Virhoon eli Virtavesien hoitoyhdistykseen. Tajusin, että tässä yhdistyksessä kansalainen voisi yrittää vaikuttaa asiaan.
Kalakuolemista lähtien Kari Stenholm on käyttänyt yhä enemmän vapaa-aikaansa jätevesipäästötietojen onkimiseen ja julkistamiseen, sillä valmiina niitä ei vieläkään ole.
– Vähitellen aloin saada tietoja myös virallisesti. Tänä kesänä kävi silti ilmi, että esimerkiksi Helsingin kaupungin suoraan mereen päästämien jätevesien määrä on vuosikausia ollut huikeasti suurempi kuin mitä minulle on kerrottu, Stenholm ihmettelee.
Viranomaisten käytös selittyy Stenholmin mukaan sillä, että vaikeista asioista on vaikea puhua. Kunnat ovat investoineet jätevedenpuhdistamoihin. Järjestelmän heikko kohta ovat jätevesipumppaamot, joiden teho ei poikkeustilanteissa riitä. Silloin puhdistamaton jätevesi valuu jätevesiverkostosta yli äyräidensä jokeen. Tätä tapahtuu jatkuvasti.
– Juuri jätevesipäästöt ovat jokien eliöstölle tuhoisia. Jätevesi vie vedestä hapen, mistä voi seurata esimerkiksi kalojen välitön kuolema. Pelloilta huuhtoutuvat ravinteet tulevat veteen tasaisemmin, eivätkä aiheuta joessa välittömiä seurauksia.
Virtavesien hoitoyhdistys tekee työtä Vantaanjoen hyväksi muun muassa kunnostamalla meritaimenten kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Taimenet tarvitsevat soraikkoja kutualustoikseen sekä kivikoita poikasten kasvu-alueeksi. Etelä-Suomen joista soraikot ja kivikot on pääosin tuhottu, kun jokiuomia on perattu.
Virho järjestää talkooviikonloppuja, joissa soraikkoja ja kivikoita rakennetaan uudestaan. Järeämpää toimintaa edustaa työllistämistyönä tehtävä koskipaikkojen kunnostus. Esimerkiksi Vantaanjoen vaikutuspiirissä työskentelee noin kymmenen työntekijää keväästä syksyyn.
– Kunnostuksilla on saatu aikaan paljon kutupaikkoja meritaimenille. Valistuksen ansiosta Vantaanjoen ongelmat ovat nousseet julkisuuteen. Nyt vaikuttaminen päästöjen ja muiden ongelmien vähentämiseksi on mahdollista, Kari Stenholm summaa
Meritaimenet nousevat jo yli 80 kilometrin päähän Vantaanjoen suusta kutemaan, mikä on merkittävä edistysaskel.
Myös Kari Stenholm on muuttunut. Kun hän nyt saa siimansa päähän taimenen, hän vapauttaa sen.
– En voi ottaa kalaa, jonka säilymisen vuoksi olen nähnyt niin paljon vaivaa.
En koskaan sano ”en koskaan”.
Ihmettelen virkamiesten huonoa toimintaa vesiasioissa.
Tommi Sarlin
Jaa tämä artikkeli: