Johdammeko ihmisiä harhaan vai perille?
Esse julkaisi helmikuussa perusteellisen artikkelin mindfulnessista. Sen mukaan mindfulness auttaa parantamaan uupumusta, masennusta ja ahdistusta sekä rentoutumaan ja saavuttamaan hyvinvointia. Mindfulness lupaa juuri sitä, mitä nykyajan ihminen tarvitsee, kun monet tekevät liikaa töitä, ovat stressaantuneita eivätkä osaa hiljentää vauhtia.
Mindfulness-filosofiassa tavoitteena on olla vahva ja tiedostava ihminen keskittymällä positiivisiin asioihin ja työntämällä negatiiviset asiat pois mielestä. Halu olla vahva vetoaa, kun yhteiskunta suosii itsekkyyttä ja vahvuutta. Mutta todellinen ahdistus ja pahoinvointi ei kuitenkaan poistu unohtamalla.
Kristinuskossa ei vaadita vahvaksi tulemista. Ihminen hyväksytään sellaisena kuin on. Oman heikkouden kanssa voi mennä Jumalan luo, sillä Hänen voimansa tulee esiin ihmisen heikkoudessa. Kristityn voima tulee Jumalalta, ei ihmisestä. Siksi kristityn rukous suuntautuu Jumalaan, kun mindfulness-meditaatio suuntautuu ihmiseen itseensä.
Sinänsä hyvien ajanhallinta- ja hiljentymistavoitteiden varjolla mindfulness tuo buddhalaisen ihmiskäsityksen ilman minkäänlaista jumalasuhdetta eikä siksi kuulu kristilliseen seurakuntaan. Raamatussa varoitetaan useaan otteeseen uskontojen sekoittamisesta, koska se johtaa epäjumalanpalvelukseen.
Toivon, että seurakunnan retriiteissä keskitytään vahvistamaan yhteyttä Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen eikä ’hengittämään Jumalan läsnäoloa’.
Risto Sepponen
Jaa tämä artikkeli: