Kenelle valtaa? Suurten seurakuntayhtymien johtajien mukaan kirkkohallituksen esitys kaventaa seurakuntalaisten mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon. Johtajien mukaan muualla yhteis- kunnassa hallinnon kehittäminen tähtää demokratian lisäämiseen paikallishallinnossa.
Johtajat kritisoivat vallan keskittämistä
Kirkolliskokous käsittelee kiistanalaista esitystä, jossa seurakuntayhtymien johdossa valta kasautuisi eräänlaisen toimitusjohtajan käsiin.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä
Turussa kokoontuva kirkolliskokous käsittelee kirkkohallituksen Uusi seurakuntayhtymä 2015 - esitystä seurakuntien rakennemallista, jossa kaikki seurakunnat kuuluisivat johonkin seurakuntayhtymään.
Kirkkohallituksen tavoitteena on luoda entistä kevytrakenteisempi seurakuntayhtymä-organisaatio, joka huolehtii paikallisseurakuntien talouteen, hallintoon, kiinteistö- ja hautaustoimeen, viestintään sekä henkilöstöhallintoon liittyvistä asioista.
Seurakuntayhtymissä ylintä valtaa käyttäisi lääninrovasti, joka olisi yksi seurakuntien kirkkoherroista. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana hän vastaisi yhtymän hengellisestä johtamisesta, yhteisten työmuotojen yleisjohtamisesta ja strategioista sekä edustaisi seurakuntayhtymää ulospäin.
Lääninrovastin tehtäviin kuuluisi valvoa, että seurakunnissa toimitaan kirkon tunnustusten ja säädösten mukaan. Hän edistäisi seurakuntien yhteistyötä sekä huolehtisi muista tehtävistä, joita tuomiokapituli tai piispa hänelle antaa.
Suurten seurakuntayhtymien hallinto-, talous- ja yhtymänjohtajat sekä seurakuntien hallintojohtajat ovat arvostelleet kirkkohallituksen esitystä julkilausumassa. Yhteensä 19 allekirjoittajaa kritisoi erityisesti sitä, että uudessa seurakuntayhtymä-mallissa valta keskittyisi lääninrovastin käsiin. Johtajien mukaan lääninrovastin teologinen koulutus ei lisäisi talouden ja hallinnon asiantuntijuutta yhtymän johdossa.
Käytännössä lääninrovastille kertyisi ylin operatiivinen valta hengellisen, hallinnollisen taloudellisen johtamisen alueilla. Hänen tehtäviinsä kuuluisi piispalle, nykyisten seurakuntayhtymien hallintojohtajille ja yhteiselle kirkkoneuvostolle kuuluvia tehtäviä.
Mikäli yhteinen kirkkoneuvosto säilyisi osana paikallista hallintorakennetta, lääninrovasti olisi myös sen puheenjohtaja. Tällöin hän käyttäisi luottamushenkilöille kuuluvaa valtaa.
Lääninrovasti olisi kuin yrityksen toimitusjohtaja, jonka tehtäviin kuuluisi myös päätoiminen hallituksen puheenjohtajuus.
Yrityksessä toimitusjohtaja ei voi toimia samalla hallituksen puheenjohtajana, koska hallituksen tehtävänä on valvoa toimitusjohtajaa. ”Miksi kirkossa katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi johtamisen ja vallan täydellinen keskittäminen”, julkilausumassa kysytään.
Nykyisin seurakuntayhtymän hallintojohtaja tai yhtymän johtaja on kirkkovaltuuston eli viime kädessä seurakuntalaisten valitsema. Yhteisen kirkkovaltuuston mahdollisuus vaikuttaa lääninrovastin toimintaan heikkenisi, koska se ei uudessa mallissa voisi valita eikä erottaa lääninrovastia.
Meilahden seurakunnan kirkkoherran Hannu Ronimuksen mukaan kirkon ylimmässä johdossa tarvitaan vahvaa ydintoiminnan tuntemusta ja teologiseen koulutukseen pohjautuvaa osaamista.
– Jos seurakuntayhtymän johdossa toimii pappi, se ei merkitse uhkaa toimialajohtajien toiminnalle. Hiippakuntien kannalta olisi tärkeää, että tuomiokapituli olisi tiiviisti mukana seurakuntayhtymän johtajan valinnassa joko valitsijana tai lausunnon antajana.
Oma kysymyksensä on, tuleeko seurakuntayhtymän johtajan olla yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja.
– Yhteisestä kirkkoneuvostosta voitaisiin luopua kokonaan. Tällöin yhtymän johtoryhmä valmistelisi ylintä päätösvaltaa käyttävän yhteisen kirkkovaltuuston asiat. Esittelyvastuu olisi tarvelähtöisesti hajautettu. Tulevaisuudessa tarvitaan seurakuntalaisista ja työntekijöistä koostuvia moniammatillisia työryhmiä.
Toteutuakseen esitys vaatii kirkolliskokouksen hyväksynnän.
Jaa tämä artikkeli: