Joka tuutista Jeesusta
Kiitos Outi Heiskaselle (K&k 17. 6.) hyvästä kolumnista.
Hän kirjoitti, että Georgiassa ei aikoinaan kirkoissa puhuttu Jeesuksesta. Minusta taas tuntuu, että nykyään ihmiset seurakunnassa ja radiossa puhuvat ja laulavat niin paljon Jeesuksesta, että sydämeni ei pysy mukana tai se alkaa kapinoida.
Muutenkin elämässä on niin paljon tätä tunnemössöä, että välillä toivoo todella sitä kaiken ylittävää sydämenrauhaa. Olen eläkeläinen. Ovatko rankat hengelliset taistelut minua varten? Ahdistuksen koulussa meitä kai koulitaan, mutta ei kai se ole kristityn velvollisuus? Löytäisikö Jeesuksen parhaiten hiljaisuudesta?
Jaa tämä artikkeli: