Kaikki yhdessä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö haluaa haastaa meidät kaikki miettimään, mitä voimme tehdä nuorten hyväksi. Pienillä arkisilla teoilla voi olla suuri merkitys.
Jokainen voi tehdä jotain
Omat nuoruuden kokemukset olivat vahvasti taustalla, kun Sauli Niinistö halusi tehdä jotain syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi.
Teksti Seppo Simola
Kuva Esko Jämsä
Syntyi Tukikummit-säätiö. Se kanavoi avustuksia kirkon diakoniarahaston kautta perheille, joilla on vaikeuksia esimerkiksi hankkia nuorelle harrastusvälineitä tai oppikirjoja. Tasavallan presidenttinä Niinistö jatkaa yhä säätiön hallituksen puheenjohtajana.
– Muistan nuoruudestani joidenkin kavereiden kohtalot. Elämän suunta voi olla pienestä kiinni. Joku jäi yksin seisomaan, kun muut lähtivät kentälle luistelemaan tai pelaamaan jääkiekkoa. Perheellä ei ollut varaa ostaa luistimia. Joku toinen joutui ehkä kokemaan jostain pienestä rikkeestä tarpeettoman kovia rangaistuksia. Ymmärtävämpi suhtautuminen toimi paremmin joidenkin kohdalla. Säätiö toimii, jotta voitaisiin estää nuorten syrjäytymistä turhan pienten asioiden vuoksi.
Tukikummit-säätiön yhteistyökumppani on kirkon diakoniatyö. Diakonia löytää jokapäiväisessä ruohonjuuritason työssään ihmisiä ja perheitä, jotka ovat avun tarpeessa. Se myös toimittaa säätiön myöntämät avustukset perille.
– Diakoniatyö on mitä tehokkain tapa vaikuttaa. Ei tarvita mitään erillistä kustannuksia vaativaa organisaatiota, kun se on jo valmiina.
Niinistö arvostaa suuresti kirkon diakoniatyötä. Hän toteaa olleensa yllättynyt sen laajuudesta ja tehokkuudesta, koska kirkko on ollut kovin hienotunteinen tuodessaan tätä puolta työstään esiin. Presidentti ei ole kuitenkaan halukas antamaan kirkolle neuvoja siitä, pitäisikö tästä asiasta lyödä kovemmin rumpuja. Hän jättää mieluummin kirkon itsensä pohdittavaksi, kuinka paljon itseään kannattaa kehua. Kysymys on herkästä asiasta, jossa vaatimattomuus ehkä kaunistaa.
Tukikummit-säätiö on yksi mahdollinen kanava niille, jotka haluavat antaa apua kotimaassa vaikeuksissa oleville. Se sopii hyvin esimerkiksi sellaisille, jotka syntymäpäivälahjojen sijaan haluavat osoittaa muistamiset johonkin hyvää tekevään kohteeseen. Niinistön mukaan tämmöisiä lahjoituksia on säätiöön tullutkin mukavasti.
Niinistön silmäkulmaan nousee pieni pilke, kun hän jatkaa perustelujaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseen. Inhimillisten syiden ohella esiin nousee talousmies, jota on syytetty jopa kamreerimaisesta asenteesta.
– Jos syrjäytyneitä nuoria on 30 000 – 50 000, se on huikea määrä. On kysymys lähes yhden ikäluokan suuruisesta joukosta, joka on poissa rakentamasta yhteiskuntaa. Kun samanaikaisesti puhutaan, että meillä on liian vähän lapsia ja nuoria, tulevaisuuden tekijöitä, niin kyllä nuorten syrjäytymisessä on kyse myös kansantaloudesta ja koko kansan kohtalostakin. Jos joku ei halua auttaa nuoria altruistisista, ihmisystävällisistä syistä, heitä kannattaa auttaa ihan itsekkäistäkin syistä.
Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat Sauli Niinistön sydämen asia tietysti muutenkin kuin Tukikummit-säätiön tiimoilta. Se oli jo vaalikampanjan aikaan yksi hänen voimakkaasti esiin nostamiaan teemoja.
Tasavallan presidenttinä hän perusti arjen asiantuntijoista koostuvia sparrausryhmiä, jonka työn tuloksena syntyi Ihan tavallisia asioita -vihko ja verkkosivusto www.tavallisia.fi . Ne esittelevät arkikeinoja, joilla aikuiset voivat tehdä lasten ja nuorten arjesta parempaa.
Arkikeinoja ovat kommentoineet myös alan tutkijat. Ryhmissä on nimenomaisesti vältetty puuttumasta julkisen vallan tärkeään rooliin vaan nostettu esiin kysymys, miten jokainen meistäkin voisi tukea tärkeää asiaa. Työ on vasta alussa, mutta kansalaiskeskustelun avulla on kuitenkin mahdollista saada aikaan tekoja ympäri Suomen. Tavallisia.fi -sivuilla voi jokainen jakaa myös omat arkikeinonsa.
Nuorten ongelmat eivät ole minkään yksittäisen tahon ratkaistavissa. Koko ympäröivä yhteisö voi vaikuttaa nuoren elämän suuntaan. Sauli Niinistö haluaisikin ongelman esiin nostamisella herättää meitä kaikkia kysymään: Mitä minä voisin tehdä? Jokaisella on varmasti mahdollisuuksia tehdä jotakin jonkun nuoren hyväksi.
Niinistö toki näkee selvästi, että nuorten syrjäytymisessä on kyse monitahoisesta ja monimutkaisesta asiasta eivätkä kaikkien kohdalla pienet asiat auta. Syrjäytymistä aiheuttavat monet syyt, eikä joidenkin kohdalla tunnu auttavan mikään.
Ajatuksellaan jokaisen vapaaehtoisesti kantamasta vastuusta hän ei myöskään halua millään tavalla väheksyä ammatikseen nuorten kanssa työskentelevien työtä tai ammattitaitoa. Päinvastoin, asiaan liittyvällä aktiivisuudellaan Niinistö haluaa osoittaa tukea ja arvostusta myös tätä vaativaa työtä tekeville. Jo syrjäytyneiden nuorten parissa tehtävään työhön tarvitaan ammattimaista osaamista.
Tämä kaikki ei poista sitä, että monen kohdalla syrjään johtavien polkujen katkaisemisessa voi kenen tahansa tekemillä pienilläkin teoilla olla suuri merkitys.
Presidentin nykyisestä asemasta puhuttaessa käytetään usein termiä arvojohtaja. Niinistö itse vierastaa nimitystä. Hänen mielestään arvoja ei niin vain johdeta. Ei voida antaa jonkun omaksumien arvojen tilalle uusia. Presidentti voi olla keskustelija, asioiden esiin nostaja, tarjoaja ja johdattelija, mutta hän ei voi olla määräämässä ihmisten arvoja.
Oikeastaan juuri tällaisesta asioiden tarjoamisesta ja esiin nostamisesta on kysymys silloin, kun presidentti haluaisi meidän kaikkien kysyvän itseltämme omia mahdollisuuksiamme nuorten auttamiseen.
Muistot ajalta valtiovarainministerinä saavat Sauli Niinistön helähtämään nauruun, kun häneltä kysyy kirkon ja valtion suhteista. Valtiovarainministerin näkökulmasta näiden suhde oli myös rahanjakosuhde.
Hän kertoo kurillaan miettineensä ennen joitakin kirkon edustajien kanssa käymiään neuvotteluja, että voiko kirkkoa pettää. Kun kirkon edustaja sitten neuvottelujen kuluessa käytti pitkää puheenvuoroa kirkon tarpeista, hän huomasikin kääntävänsä ajatuksensa siihen, että voiko kirkko pettää valtiovarainministeriä. Kirkko osaa hänen mielestään pitää puolensa raha-asioissakin.
Vakavammin kirkon ja valtion suhteita pohtiessaan presidentti toteaa niiden olevan hyvin toimivalla pohjalla. On aivan oikein, että kirkon itsenäisyys on lisääntynyt eikä presidentti enää valitse esimerkiksi piispoja vaan kirkko valitsee itse johtajansa. Hän näkee hyvin luontevana suomalaisessa perinteessä muun muassa sen, että kirkko hoitaa esimerkiksi hautaamisen ja hautausmaat.
– Kyllä minun mielikuvissani ihan perinteisesti hautausmaata kutsutaan nimenomaan kirkkomaaksi. Tästä taitaa vallita suomalaisten keskuudessa varsin laaja yksimielisyys.
Presidentti sanoo tasavallan johdon arvostavan esimerkiksi valtiopäivien avajaisiin tai itsenäisyyspäivään liittyviä valtiollisia jumalanpalveluksia. Se näkyy muun muassa siinä, että eduskunnan ja hallituksen jäsenet osallistuvat niihin runsaslukuisasti. Usein niiden sisällöstä, muun muassa saarnoista myös keskustellaan jälkikäteen. Tällaista perinnettä ei hänen mielestään ole mitään syytä asettaa kyseenalaiseksi.
Päivänkohtaisiin kysymyksiin, joilla on poliittisia ulottuvuuksia, kuten uskonnonopetukseen, hän ei halua tasavallan presidenttinä ottaa kantaa.
Kirkon merkitystä suomalaisille Sauli Niinistö miettii syvemmin sekä historian että nykypäivän näkökulmasta. Historiassa kirkko on ollut itse asiassa luomassa koko yhteiskunnan rakennetta.
Arvostamansa diakoniatyön lisäksi Niinistö näkee tärkeäksi, että kirkko pitää esillä itse uskon sanomaa, johon liittyy sanoma etiikasta ja moraalista, oikeudenmukaisuudesta ja lähimmäisen rakkaudesta.
Hän näkee kirkon roolin tärkeänä myös eräänlaisena viimeisenä ankkurina, kansan ja yksityisen ihmisen tai perheen tukena kriisin hetkellä.
– Kirkko edustaa jotain pysyvää, viime käden turvaa.
Kirkko tekee paljon sellaista, joka ei näy kovin yleisesti. Se näkyy monelle vasta hädän hetkellä. Silloin kirkko on usein läsnä viime käden turvana. Niinistön mielestä kirkon ei tarvitsekaan markkinoida tällaista työtä kovin näkyvästi.
– Kyllähän maailmalla on kaikenlaisia taivaskanavia, joilla tulisieluiset saarnaajat esiintyvät. Sellaiset eivät oikein istu suomalaiseen sielunmaisemaan.
Kirkkoa ja uskontoa Niinistö lähestyy myös varsinaisen tehtävänsä, ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajan näkökulmasta.
– Maailman kriiseissä uskonnoilla on usein osansa, tai ainakin ne vedetään kaavuksi erilaisten pyrkimysten ylle.
Tämän vuoksi hän näkee erityisen tärkeäksi ekumeenisen yhteistyön ja laajemminkin eri uskontojen välisen vuorovaikutuksen. On tärkeää, että uskontojen johtajat ovat maailmanlaajuisestikin vuorovaikutuksessa keskenään ja uskontojen edustajat ymmärtävät toistensa tapoja ja näkökulmia. Tämä lisää rauhanomaista rinnakkaineloa.
– Uskontojen välisellä ymmärtämyksellä on ihan universaalista merkitystä.
Jaa tämä artikkeli: