Monitasoinen esikoisteos. Niina Miettinen käsittelee romaanissaan ihmisten menetyksiä ja tukahdutettuja tunteita.
Jokaisella on luvattu maansa
Niina Miettinen yllättyi itsekin siitä, että hänen esikoisromaaninsa yhdeksi vahvaksi teemaksi tuli hengellisyys.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Tuore esikoiskirjailija alkaa vähitellen tottua ajatukseen, että hän on saanut julkaistuksi kirjoittamansa romaanin. Hän on nyt seurannut jännittyneenä Teoksen kustantaman Israel-tytön saamaa vastaanottoa.
Niina Miettinen on kirjoittanut yläasteelta asti fiktiivistä proosaa, ja hänen novellejaan on julkaistu muutamassa kirjoituskilpailuantologiassa. Kuusi vuotta sitten hän sai kerätyksi tarpeeksi rohkeutta romaanin kirjoittamiseen.
– Kirjoitin kirjaa pitkään, ensimmäiset palaset ovat monen vuoden takaa. Parina viime vuonna tein kirjoitustyötä yhtäjaksoisemmin.
Miettinen työskentelee kustannustoimittajana. Saadakseen kirjalleen mahdollisimman puolueettoman käsittelyn hän tarjosi sitä kustantajalle, johon hänellä ei ollut aiempia yhteyksiä.
– Olin antanut käsikirjoitukseni varhaisempia versioita luettavaksi muutamalle luottolukijalle. Kun sain kirjalleni kustantajan, keskityin kustannustoimittajan kommentteihin, joiden avulla oli selkeä edetä.
Israel-tytön päähenkilö on Katariina, jonka elämästä kerrotaan nykyhetkessä ja takaumina. Nuorena traagisia ratkaisuja tehnyt Katariina on naimisissa leskeksi jääneen Juhanin kanssa. Hänen on ollut vaikea sopeutua avioelämään, koska miehen edesmennyt vaimo vaikuttaa vahvasti taustalla. Tämän vuoksi myös suhde Juhanin tyttäreen Ilonaan on jäänyt etäiseksi.
Sen sijaan Katariinan välit ovat lämpimät Ilonan Kaisa-tyttäreen, joka kamppailee omien kasvukipujensa kanssa. Katariina houkuttelee tätä mukaansa hengellisiin tilaisuuksiin. Niiden aikaansaamaan hurmioon nainen hukuttaa kaipuutaan, jota hän tuntee luvattua maata etsimään lähtenyttä nuoruuden rakastettuaan kohtaan. Katariina toivoo, että hän ja Kaisa tekisivät vielä yhdessä matkan Israeliin.
Niina Miettisen mukaan uskonnollinen tematiikka tuli yllätyksenä hänelle itselleenkin, se vain jotenkin ui mukaan. Katariinan hahmo alkoi vahvistua romaanissa Miettisen mummon kuoleman jälkeen.
– Aloin pohtia hänen valintojaan ja uskonnollista kaipuutaan, johon liittyivät matkat luvattuun maahan. Mummoni ja pappani välillä oli vahva side, mutta siitä huolimatta heillä oli omat maailmansa.
Niina Miettisen romaanissa peilautuvat siis hänen isovanhempien luona aistimansa tunnelmat sekä siellä kuulemansa tarinat hengellisistä kokouksista ja Israelin-matkoista. Varsinkin kokouksiin liittyviin kuvauksiin sisältyy myös hienoista komiikkaa.
– Mummoni odotti näitä tilaisuuksia innokkaasti. Ne olivat tapahtumia, joista ihmiset hakivat vahvaa tunnetta ja nimekkään saarnaajan kosketusta.
Israel-tytössä kaipuu esiintyy kuitenkin monessa merkityksessä. Uskonnollisen etsimisen lisäksi se näkyy romaanin henkilöiden pyrkimyksenä saada rakkautta ja hyväksymistä. Vaikeutena on kuitenkin se, etteivät he osaa kertoa tunteistaan ja salaavat asioita toisiltaan.
– Erityisesti sodan jälkeinen sukupolvi on joutunut tekemään kipeitä ratkaisuja. Tyypillistä on, että niistä on vaiettu, mutta silti ihmiset eivät ole saaneet niiltä rauhaa.
Miettisen kotiseudulle Pohjois-Karjalaan sijoittuvassa romaanissa kuuluu alueen murre. Miettiselle oli tärkeää, että sen henkilöt elävät hänen mielenmaisemassaan ja puhuvat hänen tunnekieltään.
Esikoiskirjailija toivoo kirjoittavansa vielä lisää kirjoja. Ison ponnistuksen jälkeen hän kuitenkin tarvitsee ajatustauon, uuden kirjallisen maailman luominen kun vaatii aikaa.
Jaa tämä artikkeli: