Lilla Karyll on Tomi Ojalalle kuin toinen koti. Espoon mielenterveysyhdistyksen jäsentalo sijaitsee Pappilantiellä Espoon keskuksessa. ”Mielenterveyskuntoutujia saatetaan karttaa kuin peläten ongelman tarttuvan. Jokaisella on kuitenkin vahvuuksia ja potentiaalia toimia yhteiseksi hyväksi”, sanoo Tomi Ojala. Kuva: Jukka Granström
Jokaisella on vahvuuksia
Kuka tahansa parikymppinen ei lähde mukaan mielenterveystyöhön. Tomi Ojala teki näin. 27 vuotta sitten hän oli perustamassa Espoon mielenterveysyhdistystä EMYä. Kaiken taustana oli masennus.
”Ajattelen, että masennukseni oli monen asian summa. Olin töissä kaasutehtaalla. Homma oli likaista ja työ vuorotyötä.”
”Suhteeni alkoholiin ei ollut sellainen kuin pitäisi. Ehkä minäkin yritin käyttää alkoholia itsehoitona masennukseen. Hyvin tiedetään, ettei se auta. Olen ollut vuosikymmeniä raivoraitis.”
Samoihin aikoihin Tomi Ojalan päästä löydettiin ylimääräinen hammas. Se oireili kovana tulehduksena ja väsymyksenä. Oireet hävisivät leikkauksen jälkeen.
”Tiedän, että joidenkin mielestä mielenterveysongelmat ovat ihmisen oma vika. Niin yksinkertainen niiden tausta ei kuitenkin ole.”
Tomi Ojala oli 24-vuotias, kun masennus vei hänet sairaalahoitoon puoleksitoista vuodeksi. Sen jälkeen hän oli terapiassa joitakin vuosia.
”Kun olin ollut vuosikausia poissa työelämästä, ei sinne ollut paluuta, vaikka tein yrityksiä siihen suuntaan. Olin liian vereslihalla selvitäkseni töissä. Kuntoutusta tai kuntouttavaa työtoimintaa ei niihin aikoihin järjestetty samaan tapaan kuin nykyään.”
Ulkoilmaihmiselle sopii leireily
Se, miten elämä eteni, herätti Tomi Ojalassa ristiriitaisia ajatuksia.
”Tilanne koetteli itsetuntoani ja mietin, onko minusta mihinkään.”
Hänellä oli motiivi tarttua toimeen, kun terapeutti vihjaisi uuden yhdistyksen perustamisesta.
”Veikkaan, että näin minusta on ollut enemmän hyötyä kuin jos elämäni olisi mennyt toisin”, hän pohtii vapaaehtoistyötään Espoon mielenterveysyhdistyksessä.
Erilaisten liikuntaharrastusten sekä etenkin kalastusretkien ja leirien vetäminen on sopinut ulkoilmaihmiselle.
”Ei ole mielekästä, että muutenkin passiivisuuden vaivaamat ihmiset tulevat leirille vain makaamaan ja lepäämään. Leireihin kuuluu aktivoivia töitä. Monia on aivan väärin lytätty ja mitätöity lapsena. Kesän telttaleirillä tehdään kaikki itse.”
Jäsentalossa Lilla Karyllissa tai yhdistyksen muissa toimipaikoissa voi viettää aikaa ja tavata toisia. Voi kokeilla uusia harrastuksia, kuten Tomi Ojala kitaransoittoa.
”Kun 1990-luvun laman aikoihin systeemit huononivat ja joidenkin hoito lopetettiin, ihmisiä alkoi kuolla.”
”Kun lauluntekijäkaverimme teki itsemurhan, halusimme, että hänen laulunsa jäävät elämään. Perustimme bändin, ja minut huutoäänestettiin laulajaksi, vaikken ollut ennen laulanut.”
Jälkikasvu ehjänä maailmalle
1980-luvun melskeissä Tomi Ojalalle tuli myös perhettä, kolme lasta.
”Lasten saaminen oli hyvin luonnollista. Itse kasvoin viisilapsisessa perheessä. Minua huvittaa, miten pitkään monet miettivät, ovatko valmiita hankkimaan lapsia. Kuitenkin lapsen syntymään on aikaa orientoitua yhdeksän kuukautta.
Ojalan perheessä oli luonnollista, että isä vei lapsia päivähoitoon ja teki ruokaa. Avioerotilanteessa hänestä tuli yksinhuoltaja.
Tomi Ojalan kokemuksen mukaan sosiaali- ja muut viranomaiset suhtautuivat vielä 1990-luvulla varsin ennakkoluuloisesti miehen mahdollisuuksiin toimia lastensa huoltajana.
”Jos koulussa sattui jotain, asiasta soitettiin äidille, vaikka minä olin huoltaja. Olin tottunut olemaan lasten kanssa ja selvisin heidän kanssaan hyvin. En oikeastaan tiedä, miten olisin selvinnyt, jos lapset eivät olisi eläneet kanssani.”
Ojalan elämäntarkoitukseksi tuli saattaa jälkikasvu maailmalle ehjänä. ”Lähtökohtana oli, että pidin huolta itsestäni, sillä jokainen on vastuussa itsestään. Siksi elin myös omaa elämääni, en vain toisten kautta.”
Tomi Ojala iloitsee siitä, että aikuistuneet lapset ovat päässeet kiinni elämään. Isällä ja isoisällä on entistä enemmän aikaa olla itsekseen ja näpräillä käsillään yhtä ja toista.
Tarkoitusta elämään
Tomi Ojala on toiminut 20 vuotta Espoon mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistyksen perustajajäsen palkittiin 2011 Espoo-mitalilla. Hänen mielestään tunnustus tuli koko yhdistykselle.
”EMY on mielenterveysongelmaisten ihmisten etujärjestö. Sen tärkein tehtävä on antaa sisältöä ja tarkoitusta ihmisten elämään. Jos vaikkapa kuulee ääniä, voi olla helvetillistä olla yksin kotona. EMYn toimipaikoissa käyminen ei edellytä yhdistyksen jäsenyyttä.”
Kun EMY aloitti vuonna 1985, sen vuosibudjetti oli sata markkaa. Sillä hankittiin lähinnä pullaa ja kahvia kuukausikokouksiin.
Nykyään yhdistyksellä on monenlaista toimintaa, kymmenkunta työntekijää ja sen budjetti on useita satoja tuhansia euroja. Espoon keskuksessa Pappilanmäellä olevan jäsentalon Lilla Karyllin lisäksi toimintaa on useissa muissa paikoissa.
Yhdistyksen päärahoittajia ovat RAY, Espoon kaupunki ja seurakunta. Yhdistystä tukevat myös Kauniainen ja Kirkkonummi, joiden asukkaita osallistuu toimintaan.
Lisätietoa yhdistyksestä www.emy.fi
Jaa tämä artikkeli: