Jokerit ja Rosatom

Jokerit ja Rosatom

Viime viikkoina ovat Suomessa olleet pinnassa perinteiset kolme keskustelunaihetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Krimin valtaus on rikkonut jo tyveneksi koetun maailmanjärjestyksen pinnan, ja epävarmuuden laineet käyvät voimalla Suomemme rannoille. Harvassa ovat ne profeetat, jotka nyt tohtivat ennustaa, mihin asentoon maailma kääntyy. Isoihin ja pieniin asioihin liittyviä kysymysmerkkejä on sitäkin enemmän.

Miten meidän käy? Arviot vaihtelevat. Meilläkin naamioituneet, vihreisiin asepukuihin pukeutuneet itsepuolustusjoukot valtaavat kohta strategiset kohteet. Tai Natoon kuulumaton EU:n jäsen voi toimia jonkinlaisena välittäjänä ja maailman pelastajana. Tai vähintään vaikutus muutenkin yskivään talouteen on harmillinen.

Ovatko kasvava venäläinen vähemmistö, pääoma tai jopa turistitkin muuttuneet yhtäkkiä mahdollisuudesta ja voimavarasta uhkaksi? Retoriikka, jossa venäläisiä etuja eri maailman kolkilla ollaan valmiita puolustamaan vaikka asein, ei kuulosta hyvältä. Onko venäläisiä syytä kohdella erityisen ystävällisesti, ettei mitään tekosyytä heidän puolustamisekseen voida keksiä, vai onko syytä toppuutella kesämökkitonttien myyntiä, muuttoliikettä tai epämääräisen pääoman saapumista?

Voiko perusstadilainen, joka on tottunut pilkkaamaan jopa IFK:ta ruåtsalaiseksi, enää kannattaa Jokereita samalla kannattamatta Putinia? Mitä riskejä liittyy ydinvoimalan rakentamiseen yhteistyössä Rosatomin kanssa, kun firman jäljet johtavat sylttytehtaalle, liki Venäjän valtion johtoa ja ydinaseteollisuutta?

Kirkon rooli murrosaikoina on kiistanalainen. Yleensä kansallinen kirkko on tukenut kansan pyrkimyksiä. Meidän viimeisten sotiemme aikana asevelipapiston ja kotirintamalla toimineen kirkon merkitys henkisen kestokyvyn vahvistajana oli suuri. Sen jälkeen on hyvällä syyllä puhuttu kansankirkosta. Toisaalta asettuminen kansalaissodassa valkoisten puolelle iski syvät haavat työväestön sieluihin.

Venäjän ortodoksisen kirkon liimautuminen vallanpitäjien kylkeen on jo pitkään tuntunut pelottavalta. Tätä tunnetta eivät lievennä kuvat papeista, jotka pirskottelevat siunaavaa vettä vihreisiin asepukuihin pukeutuneiden miesten ylle.

Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: