Värikäs kertomus. Tero Annanolli ja Ulla Remes kokoavat yhteisötaideteos Jokeen puroja eli tekijöiden tarinoita.
Joki kuohuu Kampissa
Kampin kappelilla tehdään Taiteiden yönä yhteisötaidetta. Joessa kohtaavat ihmisten ja tavaroiden tarinat.
Teksti Tuija Pyhäranta
Kuva Esko Jämsä
Muovipusseja, matonkuteita, sähköjohtoa, kalastusverkkoa. Erilaiset materiaalit punoutuvat toisiinsa muodostaen kymmenien metrien mittaisen värikkään ja polveilevan, verkkomaisen ketjun.
Yhteisötaideteos Joki on syntynyt kolmen vuoden kuluessa taiteilijakaksikko Ulla Remeksen ja Tero Annanollin opastuksella eri puolilla Suomea. Taiteiden yönä Joki saa uusia laineita, kun se saapuu Kampin kappelille. Ohikulkijat voiva osallistua teokseen silmukoimalla kierrätysmateriaalista puroja, joita Remes ja Annanolli kiinnittävät rautalangalla osaksi kokonaisuutta.
Niin teoksen tekijöillä kuin kaikella siihen sidottavalla materiaalilla on omat tarinansa. Erilaisia solmuja ja ketjusilmukoita punottaessa niistä keskustellaan vesiteeman avulla.
– Teoksessa on näkyvä ja näkymätön osa, Remes sanoo.
– Joessa on jo nyt yli neljänsadan ihmisen ajatukset ja tarinat. Vaikka niitä ei ole kirjoitettu ilmi teokseen, ne ovat mukana keskusteluissa ja laineissa.
Osalla teoksen materiaaleista on hyvin metaforisia merkityksiä.
– Eräs iäkäs, merkittävän uran tehnyt ihminen jätti virtaan kannukset ja kalastajan leski verkot, Remes kertoo.
Taiteiden yönä teosta rakennetaan Kampin kappelin edustalla kaupungin vilinässä, mutta illan aikana on mahdollisuus vetäytyä kappeliin hiljentymään ja keskustelemaan kappelin työntekijöiden kanssa.
Joki sai alkunsa Kallaveden rannassa Remeksen valmistautuessa 40-vuotissyntymäpäiväänsä.
– Mietin, mikä keski-ikäistymisessä ja elämässä ylipäätään on olennaista, ja päädyin elämän jakamiseen. Tunnelmien, tunteiden, ajatusten ja elämäntilanteiden pohtiminen toisen ihmisen kanssa on se asia, jonka turvin päivä siirtyy toiseksi, Remes sanoo.
– Ihmiset ovat aina kohdanneet veden partaalla, jakaneet kokemuksiaan ja vaalineet uutta elämää.
Ensimmäiset kuohut Jokeen syntyivät Sonkakosken Nukkepirtillä, jonne Remes oli kutsunut ystäviään viettämään juhlapäivää.
– Jokainen sai tuoda mukanaan elämänmakuista jämämateriaalia, joka liittyi yhteisiin vaiheisiin. Tarinoista muotoutui yhteinen iltanuotio.
– Ihminen tarvitsee toista ihmistä, ja elämän rikkaus syntyy juuri vuorovaikutuksessa. Se ei ole aina sidoksissa tuttuuteen tai läheisyyteen. Joskus ventovieraan kanssa voi syntyä hedelmällinen, silmiä avaava ja ymmärrystä lisäävää keskustelu, josta jää jälki, Remes sanoo.
Sittemmin Jokea on tehty Kuopion Taidetorilla, Turussa ja sen lähiseuduilla osana kulttuuripääkaupunkivuotta sekä viimeksi Kuopion Diakoniapäivillä. Tekemiseen on osallistunut niin päiväkotilapsia, palvelutalojen asukkaita kuin maahanmuuttajia. Kaikki voivat punoa Jokeen puroja.
– Jonkun panos teokseen saattaa olla kaksi ketjusilmukkaa, mutta jokaisen panos on yhtä arvokas. Se on hyvin kristillinen ajatus.
Osallistava taide on Remekselle tärkeä osa taiteilijan työtä. Hän toivoo, että myös kirkossa ymmärrettäisiin yhteisötaiteen tarjoamat mahdollisuudet entistä paremmin.
– Pyhän kokeminen ja kohtaaminen on siirtynyt perinteisestä jumalanpalveluksesta osittain taiteen alueelle. Puhutaan, että kirkon pitäisi löytää uusia kanavia kohdata ihminen. Yhteisötaide on yksi loistava kanava.
Remes ehdottaa, että kirkkohallitus tai Kirkkopalvelut voisi tukea yhteisötaidetta palkkaamalla oman taiteilijan, joka koordinoisi eri seurakuntien paikallisia taideprojekteja.
– Yhteisötaide tukee kirkon palvelutehtävää. Taiteen keinoin voi auttaa ihmistä ja kohdata muita.
– On hieno hetki myös itselle, kun näkee, että ihminen oivaltaa teoksen äärellä jotakin.
Jokea rakennetaan Kampin kappelilla torstaina 22.8. klo 18–21. Teos on nähtävillä viikonlopun yli.
Jaa tämä artikkeli: