Katso minua. Pikku punkkari Jouko Lehtolan kuvasarjasta Nuoret sankarit, 1995–1996.
Jouko Lehtolan valokuvat Kiasmassa
Jouko Lehtola (1963–2010) ehti saada kansainvälisestikin nimeä kiinnostavana suomalaisena nykyvalokuvaajana. Intohimoisena nuorisokulttuurin ja musiikin ystävänä hän aloitti 1990-luvulla valokuvaajan uransa ikuistamalla bändejä ja niiden yleisöä, nuoria konserteissa ja festivaaleilla.
Taiteellisen työskentelyn suunta muuttui, kun läheinen nuori kuoli huumeisiin: ihmiset katosivat vähitellen kuvista.
Lehtola osallistui useisiin kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin. Vuonna 2004 Finnish View – Fragments of Our Time oli ensimmäinen suomalaisen valokuvaajan yksityisnäyttely Helsingin Taidehallissa, näyttelyn yhteydessä julkaistiin kuvateos Jouko Lehtola’s Finlandia . Taiteellisen työskentelynsä rinnalla Lehtola kuvasi mm. Imagelle ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle sekä opetti valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa, Lahden muotoiluinstituutissa ja Turun taideakatemiassa.
2000-luvun lopulla Lehtola vietti aikaansa Helsingin lisäksi Nötössä, Turun ulkosaaristossa.
Erilaiset todellisuudet viime vuosikymmenten Suomessa näkyvät Jouko Lehtolan valokuvissa. Suuret, kiiltävät kuvat kommentoivat hyvinvointiyhteiskunnan välinpitämättömyyttä heikoimpiaan kohtaan. Toisissa teoksissa pääsevät esiin luonnon kauneus ja huumori.
Lehtola nousi suuren yleisön tietoisuuteen teossarjallaan Nuoret sankarit, joka oli esillä Vanhalla ylioppilastalolla vuonna 1996. Siihen Lehtola oli kuvannut nuoria festivaaleilla ja tanssilavoilla.
Teossarjan Merkitty iho kuvat tavallisten ihmisten tatuoinneista syntyivät nykykansantaidetta esitelleeseen ITE-näyttelyyn vuonna 2000. Tatuoinnit eivät vielä olleet koko kansan muotia, ja Lehtolalle ne edustivat ”nykyaikaista itse tehtyä elämää”.
Lehtola luopui nuorten kuvaamisesta pian sen jälkeen, kun läheinen nuori menehtyi heroiinin yliannostukseen helsinkiläisessä rappukäytävässä.
Teossarjaa OD Helsinki varten hän sai rikospoliisilta tietoja paikoista, joissa joku oli kuollut heroiiniin. Paikat itsessään ovat neutraaleja eivätkä kerro tapahtumista mitään. Lehtola pääsi rikospoliisin arkistoon kuvaamaan myös teräaseita, joita oli käytetty kotiväkivaltatilanteissa. Jokaiseen oli kiinnitetty pienellä lapulla tiedot tapahtumista. Lehtola esitti teräaseet valkeaa taustaa vasten kuin myyntikuvastojen tuotteet ja nimesi teossarjan lakonisesti Veitset.
Kolaroidut autot -sarja sai alkunsa Helsingin Huopalahdentiellä tapahtuneesta 9-vuotiaan koulutytön yliajosta. Kun onnettomuusauton kuljettajaa haastateltiin myöhemmin lehdessä, hän valitti, että hänen automerkkinsä oli ilmoitettu uutisessa väärin – kyseessä oli kerrottua paljon kalliimpi malli.
Raskaiden aiheiden vastapainoksi Jouko Lehtola kuvasi sarjaansa Maisemat Helsingissä ja Turun ulkosaaristossa.
Lehtola menehtyi syöpään vuonna 2010. Viattomuuden loppu -näyttely esittelee Lehtolan teoksia, jotka kuuluvat Kiasman kokoelmiin. Näyttelyn yhteydessä esitetään Riitta Riihosen ystävästään ohjaamaa dokumenttielokuvaa Valossa, Jouko Lehtola (2011).
Jouko Lehtola: Viattomuuden loppu Nykytaidemuseo Kiasmassa 18.8. saakka. Avoinna ti 10–17,
ke–pe 10–20.30, la 10–18, su 10–17. Mannerheiminaukio 2.
Jaa tämä artikkeli: