Jouko Turkka käytti Kiimaiset poliisit -tv-sarjassa lähes pelkästään lähikuvia. Kuvassa toinen päähenkilöistä, Merja Larivaara. Kuva: Antero Tenhunen
Jouko Turkka rikkoi ohjaustöissään rajoja
Kiimaiset poliisit -sarja toi 1990-luvulla äärimmäisen tunneilmaisun televisioruutuun.
Parhaillaan eletään tv-draaman kulta-aikaa. Edellinen huippukausi oli 1990-luvulla, joka alkoi Twin Peaksilla ja jatkui muun muassa Fitzillä.
Toisin kuin 2010-luvulla, noina vuosina myös Suomessa oltiin ajan tasalla ja rikottiin rajoja. Neil Hardwick teki Pakanamaan karttansa brittiläisten esikuvien innoittamana, mutta Jouko Turkka ryhtyi tekemään jotain aivan omaa. Vähän samaan tapaan kuin ohjaaja Lars von Trier kotimaassaan Tanskassa.
Ensin Turkka kuvasi Seitsemän veljestä tv-sarjaksi, mutta sen jälkeen syntyi vielä sitäkin hullumpaa. Kiimaiset poliisit oli Turkan sanoin rangaistus Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojen palvonnasta. Sarja valmistui 1993, ja tänä keväänä Yle julkaisi sen viimein dvd:nä.
Kiimaiset poliisit ei tietenkään ole poliisisarja, vaikka päähenkilöinä on kaksi poliisia. Merja Larivaaran esittämä Marita ja Taisto Reimaluodon Oiva ovat onnettomia omissa liitoissaan ja etsivät toisistaan lohtua aina, kun siihen tarjoutuu pienikin tilaisuus.
Sarjan vitsi on saippuasarjamaisissa lähikuvissa. Turkka ajatteli niiden olevan tv-draaman ydintä eikä juuri muuta kuvakokoa sitten käyttänytkään. Tunneilmaukset ovat turkkalaisen totaalisia, joten räkä tuntuu roiskuvan tv-kuvan ulkopuolellekin.
Samoihin aikoihin myös Lars von Trier innostui televisiosta ja ohjasi sekopäisen Valtakunta-sarjansa. Turkan kokeilut herättivät osassa yleisöä suurta raivoa, eikä Turkka koskaan tehnyt televisiolle mitään muuta. Mitä, jos hänen olisi annettu jatkaa?
Yksi tekijäsukupolvi pääsi hetkeksi maistamaan tv-ilmaisun äärilaitoja. Jos Turkan seuraajaa Jari Halosta olisi vielä kannustettu samoille linjoille, suomalainen tv-draama saattaisi näyttää nyt vähän toisenlaiselta.
Jaa tämä artikkeli: