Joukossa
Kotitalo. Haluan kuulua tähän yhteisöön. Kuva: Katri Saarela

Kotitalo. Haluan kuulua tähän yhteisöön. Kuva: Katri Saarela

Joukossa

Hyvä paimen, se kuvahan sinusta on meille niin läpituttu ja toistettu.

Laumassa kulkeminen ei oikein ole tämän ajan trendi. Ainakin puheissa moni meistä on yksilöllinen, omaa tahtoaan hellivä, rohkea, vapaa ja ennen tutkimattomia polkuja etsivä seikkailija. Käytännössä päähämme mahtuu liian usein yksi huoli, yksi inhokki, yksi totuus. Oma totuutemme.

Joskus mietin, mahdatko sinä välillä kyllästyä kaikkiin pelokkaisiin ja ohjailtaviin seuraajiisi. Eivätkö he koskaan aikuistu ja uskalla enemmän?

Jeesus, sinä kuljit tietäsi sydämessä varmuus siitä, että ihmisen sisin kaipasi elämää, jonka olit löytänyt. Elämää, joka ei loppuisi. Janoa, joka sammuisi, nälkää ja kaipausta, joka tyydytettäisiin. Olit varma siitä, että ihmisen paras paikka olisi sinun isäsi valtakunta, se pian tuleva.

Kun ajattelen sinua lauman paimenen sijasta tien kulkijana ja elämän etsijänä, minun on helpompi ymmärtää, että haluan kuulua samaan joukkoon. Jos taas ajattelen itseäni talutettuna, ohjailtuna ja tiettyyn suuntaan pakotettuna, alan panna vastaan.

Olen oman aikani tuote. Haluan olla vapaa. Samaan aikaan kaipaan sitoutumista, tunnetta siitä, että kuulun tähän kaupunkiin, tähän taloon, näiden ihmisten elämään.

Sinä olet siis hyvä paimen. Silloin sinä hyväksyt seuraasi ihmisen sellaisena kuin hän on. Sinä ymmärrät niin pelokkaita kuin rohkeitakin, turvaa hakevia ja niitä, jotka haraavat vastaan ja kurkkivat aitojen yli. Etsit takaisin sen uskalikon, joka kaipasi kauas eikä tunnu löytävän siellä rauhaa.

Pidäpä sitten minuakin silmällä.

Marja Kuparinen

2. sunnuntai pääsiäisestä

Hyvä paimen
Väri: valkoinen
Valo: neljä kynttilää
Teksti: Ps. 23, Jer. 23: 1–4, 1. Piet. 5: 1–4, Joh. 21: 15–19

Jaa tämä artikkeli: