Osastolla. Et ole valittanut, vaikka tutkimukset ja toimenpiteet ovat raskaita. Huumorisi helmeilee myös vaikeissa tilanteissa.
Joulu sairaalassa
Joulun evankeliumi kertoo Jumalasta, joka tuntee kivun.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä
Sanot, että sairaalassa päivät seuraavat toisiaan samanlaisina. Vuoteesi on ikkunasta poispäin, etkä siksi näe ulos. Sinulle on varmasti välillä samantekevää, tuuleeko ulkona vai sataako lunta. Kerron kuitenkin, että tänään taas pyryttää.
Sinulla on yöpöydälläsi kirja, jonka annoin sinulle kauan sitten. En ole koskaan kysynyt, miksi otit juuri tämän teoksen mukaasi. Aikaa sinulla olisi lukemiseen ehkä enemmän kuin koskaan. Mutta nyt sanot, et-tet oikein jaksa. Ymmärrän sen.
Jaksaisitko lukemisen sijaan kuvitella, käyttää mielikuvitustasi? Kohta on joulu. Pienimmäiseni odottaa jo joulupukkia. Me vanhemmat iloitsemme siitä, että jouluaatto sattuu maanantaille. Se tietää pidempää joululomaa kuin viime vuonna.
Jos et jaksa lukea, pystyisitkö palauttamaan mieleesi jouluevankeliumin? Evankeliumissa kaikki alkaa keisarin käskystä. Koko valtakunnassa on toimitettava verollepano. Kaikkien on kirjauduttava veroluetteloon omassa kotikaupungissaan.
Tästähän edelleen on kysymys. Valta on sillä, joka saa ihmiset toimimaan tahtonsa mukaan. Jossain nuijitaan päätöksiä, joiden kohteeksi joutuneilta ihmisiltä ei kysellä mitään. Sellaisen vallankäytön kohteena tuntee paitsi voimattomuutta myös vihaa, joka antaa voiman käydä sitkeään vastarintaan. Usein käy niin, että aluksi murtumattomalta tuntuva kohtalo muuttuu, kun laitetaan kova kovaa vastaan. Sairauskin on eräänlainen tyranni, jota vastaan me keräämme voimamme.
Tiedät, millaista on tarpoa pitkiä korpitaipaleita. Lapsena kuljit pitkät koulumatkat kävellen tai hiihtäen. Onneksi sinun ei tarvinnut mennä yksin, vaan sinulla oli seuraa sisaruksista tai naapurin lapsista.
Vähän samantyyppiseen kulkuun joutuu alistumaan myös evankeliumin nuoripari. Heillä on aasi, jonka selässä Maria ratsastaa. Kuvittele ratsun karkeaa karvaa ja kuinka se asettelee kavioitaan kivien lomaan. Joosefia ahdistaa paitsi vaimon tila myös heidän turvallisuutensa. Pimeässä väijyy maantierosvoja, jotka eivät kainostele viedä köyhän roposia.
Kuvittele se turhautuminen, kun majoitusta ei löydy. Lopulta he saavat majapaikan tallista. Tämän voi nähdä osoituksena majatalon pitäjän ystävällisyydestä. Olisihan hän voinut sanoa, että etsikää yösijaa muualta, jospa teillekin vielä tilaa löytyisi.
Kuvittele mielessäsi talli tai pieni navetta. Heinän ja turpeen makeahko tuoksu tunkee ovella vastaan. Lehmänlanta haisee ja aasien tuoksahdus sekoittuu siihen. Talleja ei juuri lämmitetä, eikä varsinkaan tätä, jossa Joosef ja Maria yöpyvät.
Maria synnyttää pojan. Katsokaamme tuota vastasyntynyttä, kuinka sen silmät ja tukka ovat pikimustat. Vauva etsii äidin rintaa. Poika säikkyy öljylamppujen valoja ja ääniä, jotka se kuulee nyt terävästi. Lapsi itkee, kun hänet kääritään kapaloon. Tiukassa nyytissä vauva tyyntyy. Syötyään hän nukahtaa. Samoin uupuneet vanhemmat rauhoittuvat vähitellen ja nukkuvat.
Kuuntele hiljaisuutta, joka laskeutuu talliin. Kuulet, kuinka tallin eläimet liikehtivät pilttuissaan. Kanat räpyttelevät siipiään. Aasi kyhnyttää vuohen selkää, ne ovat näköjään kavereita keskenään.
Minulle tämä äänimaisema synnyttää kuvan rauhasta. On kuin soutaisi järvellä ennen lumisadetta. Pilvet tuntuvat roikkuvan veden pinnan päällä. Vesi on kuin savuista lasia. Ilma on kuitenkin sen verran kirkas, että vedenpinnan ja pilvimaton välissä näkee vastarannan metsikön.
Tavoitatko sinä tällä hetkellä tunnetta rauhasta? Voitko tuntea sellaista tyyneyttä, joka kumpuaa sisimmästäsi? Hetken ovat poissa mielijohteet, tarve tehdä jotain tai muistot. Voitko tuntea olevasi kuin turvallisesti veden syvyyksissä ja nähdä, kuinka pinnalla aallot nousevat ja laskevat ilman, että se häiritsee sinua?
Tai tavoitatko sellaista rauhaa, jonka voi kokea joulunpyhinä. Kaupungissa on hiljaista. Autot eivät liiku, ja ihmiset pysyttelevät kotona. Saa olla rauhassa.
Kipuja sinulla on. Näen sen kasvoistasi, kun katsot ohitseni. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että kärsit. Onneksi saat hyvää hoitoa. Tapaat lääkärin päivittäin, ja jumppari kävelyttää sinua. Olen nähnyt, kuinka sairaanhoitajat vilkaisevat vuoteesi suuntaan, kun he kävelevät käytävällä.
Kun taas jaksat, ajattele, mitä pieni Jeesus-lapsi kertoo meille Jumalasta. Jouluevankeliumin Jumala on jotain muuta kuin keisari, joka käskee ihmiset verolle milloin haluaa. Hän ei ole kaukana palatsissaan tai taivaissa.
Ajattele, kuinka lähelle hän meitä tulee. Kuinka pieni ja avuton hän onkaan. Kuinka valtavan vastuun hän meille tuo tullessaan, kun alamme huolehtia hänestä.
Meidän etuoikeutenamme on nauttia hänen läsnäolostaan. Me molemmat muistamme, miten hyvältä vastasyntynyt tuoksuu. Lapsukaiseksi syntynyt Jumala on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja silti jotenkin ymmärrettävissä.
Välillä on kausia, jolloin Jumalan läsnäoloa ei tunne. Varsinkin silloin Jumala tuntuu kadonneen, kun on vaikeuksia. Ehkä on niin, että välillä on vain koitettava kestää. Juuri silloin tulisi voida tarrautua uskoon, että seimeen syntyvä Jumala ei ole poissa. Uskaliaimmat ovat sanoneet, että täydellisimmässä autiudessa Jumala on kaikkein lähimpänä. Sanotaan niinkin, että Jumala kätkeytyy aina vastakohtaansa. Sen mukaan Jumala on siellä, missä on heikkoutta, kipua ja ahdistusta.
Kovalla tuolilla on hyvä ja lämmin istua, koska sinä olet siinä. Samalla tavoin olemme istuneet loputtomiin keittiönpöydän ääressä ja keskustelleet hiljalleen arkisista asioista. Nyt ymmärrän entistä selvemmin, kuinka tärkeää se on.
Välillä sinä nukahdat, ja jään istumaan itsekseni. Mietin, mitä juuri äsken sanoit. Kuuntelen hengitystäsi ja sairaalan ääniä. Jollakulla on vieraita, joiden puhe kuuluu tänne saakka.
Ehkäpä voisit herättyäsi katsoa vielä yhtä kuvaa. Enkeli ilmestyy yöllä paimenille, jotka vartioivat laumaansa. Enkeli kertoo, että heille on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Paikalle saapuu myös taivaallista sotajoukkoa, joka sanoo: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Kaiken tämän nähdessään paimenet huudahtavat: ”Nyt Betlehemiin!”
Katsellessasi paimenia huomaisit, kuinka he kääntyvät katsomaan toisiaan. He iloitsevat siitä, että itse Vapahtaja on syntynyt heille. Samalla lailla sinä ja minä voimme jakaa ne ilot, joita meillä juuri nyt on.
Uskominen on lopulta yksinkertaista. Jumala on kanssamme, ja ilo on yhteinen. Pidetään siitä kiinni, kun aika on vaikea.
Rakas ystävä, Hyvää Joulua!
Jaa tämä artikkeli: