Kuva: Thinkstockphotos

Joulu voi olla yksinäiselle ikävän ja surun juhla

Joulu on yhdessäolon juhla, mutta moni joutuu vastoin tahtoaan viettämään joulun yksin. Joulun aikaan Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimessa jutellaan usein yksinäisyydestä.

• 04.11.2015 11:53
• Tarmo Ylhävuori

Kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winterin mukaan moni soittaja kokee yksinäisyyden musertavaksi: ”Jouluna kaduilla on tyhjää ja hiljaista. Yksinäisestä voi tuntua siltä, että kaikki muut ovat läheistensä kanssa ja itsellä ei ole ketään.”

Winterin mukaan joulunpyhät ovat yksinäiselle pitkä aika keskellä pimeää talvea.

Yksinäisen joulu voi ilon sijaan täyttyä ikävällä ja surulla. Varsinkin ensimmäinen erilainen joulu voi tuntua ahdistavalta.

Kaikkein syvin yksinäisyys ei edes kuulu auttavissa puhelimissa."
– Raija Narvila, Palveleva puhelin

Winter antaa esimerkeiksi ensimmäistä jouluaan ilman puolisoaan viettävät lesket ja vanhemmat, joiden lapset ovat hiljattain muuttaneet pois kotoa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämän Palvelevan puhelimen pääkaupunkiseudun toiminnanjohtaja Raija Narvilan mukaan joulunpyhät eivät aina ole ongelma yksinäiselle.

”Joulu sinänsä ei ole välttämättä enää niin kipeä kohta yksinäiselle. Pikemminkin aika ennen joulua voi ahdistaa yksinäistä, kun muut ihmiset kyselevät joulusuunnitelmia. Jos ihmisellä ei ole kysymykseen pätevää vastausta, niin se voi aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta”, kertoo Narvila.

Yksinäisyyden taustalla yhteiskunnan rakenteet

Ihmiselle yksinäisyyttä aiheuttaa moni tekijä. Yksi syy on elämäntilanteet. Auttaviin puhelimiin soittavan läheiset voivat olla muuttaneet kauas tai kuolleet.

Toisaalta myös vuorovaikutusongelmat vaikuttavat yksinäisyyteen. Soittaja ei esimerkiksi osaa itse ratkoa erimielisyyksiä ihmissuhteissa.

Winter kuitenkin muistuttaa, että yhteiskunnassa vallitsevan yksinäisyyden syyt ovat vieläkin kirjavampia kuin kriisipuhelimeen soittajien.

Yksinäisyyden vähentämisessä meillä jokaisella olisi työnsarkaa.”
– Susanna Winter

”Yksinäisyys ei ole vain subjektiivinen tuntemus tai psyykkinen tila, vaan se voi olla melkein totaalista osattomuutta”, kertoo Narvila.

Hän antaa esimerkiksi yksinäisen vanhuksen, joka ei pysty hoitamaan omia asioita. Vanhuksella ei ole välttämättä halua ja kykyä soittaa auttaviin puhelimiin.

Narvilan mukaan kaikkein syvin yksinäisyys ei edes kuulu auttavissa puhelimissa. Siksi osattomista pitäisi olla eniten huolissaan.

Yksinäisyys ei johdu kuitenkaan vain yksilöstä. Narvilan mukaan yhteiskuntamme rakenne on suunniteltu siten, että eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset elävät pitkälti omissa sektoreissaan.

Tämän rakenteen monipuolistaminen helpottaisi monen kohdalla yksinäisyyttä.

Jokainen voi vähentää yksinäisyyttä

Auttavat puhelimet tarjoavat yksinäiselle kuuntelevan korvan. ”Tärkeää on keskustelu sinänsä. Se voi antaa yksinäiselle kokemuksen, että hän ei olekaan itsekseen. On ihmisiä, jotka välittävät hänestä”, kuvailee Narvila.

Auttavan puhelimen päivystäjä pyrkii rauhoittamaan soittajaa ja tuomaan uutta näkökulmaa hänen elämäänsä.

Yksinäisyyden syystä riippuen soittajalle voidaan ehdottaa esimerkiksi uutta harrastusta tai ryhmää. Toisaalta puhelimessa voidaan kannustaa ottamaan yhteyttä läheisiin, joiden kanssa välit ovat menneet poikki.

Yksinäisyyttä ei helpoteta ainoastaan auttavissa puhelimissa. ”Yksinäisyyden vähentämisessä meillä jokaisella olisi työnsarkaa”, Winter toteaa.

Keinot yksinäisyyden vähentämiseen ovat arkisia ja helppoja: naapurin kanssa voi vaihtaa muutaman sanan käytävällä kohdatessa tai kutsua hänet vaikkapa kahville.

Winterin resepti yksinäisyyden torjuntaan on yksinkertainen: ”Yksinäisyyttä torjutaan parhaiten suhtautumalla avoimin mielin ja avoimin sylin kaikkia ihmisiä kohtaan.”