Joulu on sanomaa rauhasta, joka on kokonaisvaltainen onnellisuuden tila. Kuva: Sirpa Päivinen
Joulun sanoma on sovinto taistelun keskelle
Juutalainen seimen lapsi kohtaa luterilaisessa Suomessa islamin. Tämä jouluevankeliumi on kaikille kansoille.
Takaa kuuluu kellon kilahdus. Kuurajää on paha, siihen eivät pure nastat. Ohi polkee kymmenvuotias koulutyttö. Pinnojen välissä heijastimissa on jäätynyttä kuraa. Jokin siinä liikuttaa. Minuun on siis varastoitunut tunteita, ajattelen.
Koko Suomeen on varastoitunut tunteita, mutta nyt ovat padot murtuneet: Kitee, Petäjävesi, Kouvola, Lahti, Hämeenlinna, Siilinjärvi, Ylivieska, Oulu, Imatra, Kankaanpää, Rauma, Tampere, Kangasala.
Tätä kirjoitettaessa turvapaikanhakijoita vastaan on isketty nyrkeillä, ilotulitteilla, metalliesineillä, Molotovin cocktaileilla ja savukranaateilla ainakin kolmetoista kertaa. Radikalisoituneita yksittäistapauksia on pelottavan paljon. Kukaan ei tiedä hiljaisten hyväksyjien määrää. Netin Vihamuki-sivu antaa osviittaa. Sinne on koottu kuvakaappauksia suomalaisten rasistisesta raivosta. En ennen tätä syksyä tiennyt, että tässä maassa on sellaista pahuutta.
Miksei poliisi tiedota kiinniotetuista rasisteista mitään?
Mitä ihmettä aikuisten pitäisi kertoa tästä maailmasta ja joulusta kymmenvuotiaalle lapselle?
Istuin baarissa kultaisella 1990-luvulla, kun kaverini oivalsi, että ihmiset rakensivat identiteettiään tilaamalla tavallisen keskikaljan sijaan ulkomaalaista hienosto-olutta. Nykyihmiset brändäävät identiteettiään luomu- ja ylellisyystuotteilla.
Uutena apuvälineenä on journalismi. Sosiaalisessa mediassa jaetaan juttuja, jotka vahvistavat käyttäjien jo entuudestaan omaksuman mielipiteen. Toimittajat räätälöivät juttunsa kuvitelluille mallilukijoille, jotta tykkäyksiä saataisiin mahdollisimman paljon. Kaikki konseptoidaan. Tämä juttu menee oikeistolaiselle "Villelle", tuosta taas tykkää vihervasemmistolainen "Sanna". Facebookissa Sannan kaverit näkevät ilmoituksen "Sanna se-ja-se tykkää tästä". Klik, klik. Parissa päivässä juttu plumpsahtaa sille sopivaan kuplaan.
Minun kuplassani Villet ja Sannat jakavat juttuja niin kuin ne olisivat taisteluhuutoja vastapuolelle. Siteeraamalla lempikohtiaan artikkeleista ihmiset rajaavat ulkopuolelle ne, jotka eivät ota sanomaa vastaan. Neutraalia maata ei ole. Miten saman koulutus- ja tulotason ihmiset voivat olla näin vastakkain?
Kumpikin puoli on myös täysin ennustettavissa. Rajat auki, rajat kiinni. Molemmat vaalivat eurooppalaisia arvoja. Joko niitä suojellaan pitämällä rajat kiinni, tai sitten eletään todeksi rajat auki. Nythän on hyvä tilaisuus suvaita erilaisuutta ja näyttää maahanmuuttokriitikoille, ettemme ole 1930-luvun Saksa.
Kummallakin puolella on niitä, jotka odottavat, että taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." (Mt. 2:13)
Kaisaniemessä nousee liukuportaita Helsingin yliopiston kahvilaan pastori Risto Auvinen. Hän ottaa kahvin ja keskittyy ajattelemaan. Auvinen ei ole mikään liberaali, ei mikään konservatiivi. Hän on pappi, joka ei niele valmiiksi muovitettuja standardinäkemyksiä. Vaikka tutkijoiden enemmistö pitää Matteuksen kertomusta Egyptin-pakolaisuudesta sepitteellisenä, Euroopan pakolaiskriisi voi herättää tarinan henkiin. Auvinen on väitöskirjaa viimeistelevä tutkija. Hän puhuu rauhallisen harkitusti.
– Evankeliumit ovat impressionistisia teoksia, kuvia sieltä täältä ilman nykyajan käsitystä kronologiasta. Kirjoittajat ovat pyrkineet kirjoittamaan oikeaa historiaa, mutta sen ajan kirjoitusihanteet olivat toisenlaisia kuin nyt, Auvinen sanoo.
Hänen mielestään pakolais-Jeesuksen liittäminen tämänhetkiseen pakolaiskriisiin on keinotekoista.
– Evankeliumin kertomus koskee muinaisen Israelin kuninkuuden perimysjärjestystä. Kirjoittaja vakuuttaa lukijaa, että Jeesus Nasaretilainen on kuningas Daavidin jälkeläinen ja Vanhan testamentin Messias-ennustusten täyttymys, uusi Mooses. Myös Mooses-lapsi tuli Egyptistä, ja profeetta Hoosea ennusti: "Egyptistä minä kutsuin poikani". (Hoos. 11:1)
– Matteus niveltää ei-juutalaiset Jeesukseen uskovat pakanakristityt osaksi Israelin kansan suurta kertomusta. Evankeliumissa Jeesus Nasaretilainen voi olla kristittyjen Vapahtaja vain, jos hän kuningas Daavidin perillisenä on juutalaisten Messias, Auvinen sanoo.
Ymmärrän. Mutta pitäisi päästä tähän päivään.
Pariisin marraskuisen iskun jälkeen Sannat ja Villet jakoivat ahkerasti linkkejä. Martin Luther Kingin lauseesta "Pimeyttä ei voiteta pimeydellä" tuli suosittu kostonvastainen meemi. Käännän sen niin päin, että valhettakaan ei voi peittää valheella. Rauhaa ei ole ilman totuutta. Silti media pelkää, että totuus lietsoo väkivaltaa. Täällä natsit katupartioina vaanivat turvapaikanhakijoita.
En tiedä kauheampaa kuin se, että uhri hiljennetään ja syyllistetään. Syyskuussa ulkoministeri Timo Soini ehdotti, että Suomi auttaisi ensisijaisesti kristittyjä pakolaisia. Arkkipiispa Kari Mäkinen vastasi, että on väärin kysyä avun tarpeessa olevan uskontoa.
Minun on pakko avata suuni. Syyskuussa Isisin terroristit leikkasivat 12-vuotiaalta pojalta sormet irti pastori-isän silmien edessä. Heidät ristiinnaulittiin, koska he eivät luopuneet Kristuksesta. Huhtikuussa Libyasta lähti pakolaisvene, joka alkoi vuotaa. Veneessä olleet kristityt rukoilivat. Heistä kaksitoista heitettiin mereen. Italian poliisin kirjaaman todistajanlausunnon mukaan tekijät olivat sanoneet, että täällä rukoillaan vain Allahia.
Äskettäin palkittu dokumentaristi Nuri Kino kirjoitti syyrialaisesta naisesta, joka kauhuissaan yritti Sörmlandin vastaanottokeskuksessa Ruotsissa soittaa itselleen apua. Naista oli uhkailtu, sillä hän oli vääräuskoinen, kafir. Ruotsissa on luettu tuomioita tappouhkauksista.
Meillä on tabu: Saddam Husseinin kukistumisen jälkeen islamistit ovat tuhonneet Lähi-idän vuosituhantiset kristilliset yhteisöt pian sataprosenttisesti. Arabisosialismin aikana julmat diktaattorit tukahduttivat poliittisen islamin. Kun tyrannit kukistuivat, koko arabikevät on merkinnyt veristä uskonvainoa. Nyt on merkkejä siitä, että vastaanottokeskuksissa saman katon alla on vainottuja ja vainoajia.
Vuonna 2014 arvostettu WZB-tutkimuskeskus julkaisi kyselyn, jonka mukaan jopa 45 prosenttia Euroopan muslimeista kannatti fundamentalistista islamia. Saksan tiedustelupalvelu laskee, että Saudi-Arabian rakentamien moskeijoiden levittämä fundamentalismi on saanut tuhansia uusia kannattajia.
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Mt. 7:12)
Uusi testamentti esittää Jeesuksen toisinajattelijana, joka suhtautui vapaamielisesti Mooseksen lakiin. Vuorisaarnassa Jeesus kuitenkin sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan." (Mt. 5:17)
Risto Auvisen mukaan juuri tähän Jeesukseen liitetään populistisia stereotypioita: vastakkain ovat moralistiset fariseukset, joita vastaan Jeesus sanailee terävästi. Tämä on väärinkäsitys.
– Yleensähän sanotaan, että fariseukset noudattivat ahdistavan tunnontarkasti lakia. Todellisuudessa fariseukset olivat hyvin uudistusmielisiä innovaattoreita, jotka lisäilivät Mooseksen lakiin suullista perimätietoa ja kehittelivät koko ajan uusia tulkintatapoja. Jeesus vastusti näitä uudistuksia. Hän halusi palata yksinkertaiseen Tooraan, Auvinen sanoo.
– Itse asiassa galilealainen Jeesus on tämän tarinan varsinainen pohjoisen konservatiivi, kun taas Juudeassa asuvat fariseukset ovat "etelän valopäitä".
Mutta juuri yksinkertaisuuden vaalimisessa Jeesuksen armollisuus tuli näkyväksi. Koko laki ja kaikki profeetat tähtäävät vain yhteen ja ainoaan käskyyn rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Muuta ohjenuoraa ei tarvita.
– Kultainen sääntö velvoittaa auttamaan jokaista, joka tarvitsee apua. Turvapaikanhakijoita yksinkertaisesti on autettava, Auvinen sanoo.
Ja tämä on ehdotonta.
– Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä nostaa meidät sentimentaalisuuden yläpuolelle. Se estää sen, että joku välistä vetäjä voisi kiilata ja anastaa itselleen avun, joka on tarkoitettu sitä kaikkein eniten tarvitsevalle.
Tutkijat usein selittävät terrorismin uhrinomaiseksi reaktioksi islamofobiaan. Terrorismi onkin meidän omaa syytämme. Kun muslimit tappoivat kristittyjä, jotkut syyttivät juutalaisia. Äärioikeiston silmissä turvapaikanhakijoiden auttamishalu taas on pelkkää taqiyyaa eli islamin sallimaa valehtelua. Kun väsynyt perheenisä Unkarin rajalla mutaiset lenkkarit jalassa kantaa olkapäällään pientä vauvaa, oikeiston verkkokalvolla palaa kuva itsemurhapommittajasta.
Olenko minä ulkopuolinen? En yhtään. Katson suurvaltapolitiikan kehityslinjoja niin kaukaa, että kadotan yhteyden yksilöihin, siihen pientä vauvaa kantavaan perheenisään. En tänä syksynä ole kertaakaan katsonut silmiin nuorta irakilaismiestä, joka sydän syrjällään halusi toisenlaisen elämän. Olisin voinut kiittää vastaanottokeskuksen vapaaehtoistyöntekijöitä. Mutta kun laiskotti.
Firefoxissa minulla on auki 561 välilehteä. Isis, Iran, Putin, Obama, Muslimiveljeskunta, Talmud, Turkki, kissavideo, Matteuksen evankeliumi, koiravideo. Loputon määrä raportteja, ajatushautomoja, uutisia. Yhdellä välilehdellä on tarina tulenkantajasta, joka tekee toisille sen, minkä toivoisi tehtävän itselleen. Malilainen muslimi Lassana Bathily oli töissä pariisilaisessa koshermyymälässä, kun terroristit tammikuussa iskivät. Hän ei epäröinyt sekuntiakaan, kun piilotti juutalaiset asiakkaat jääkaappiin ja asetti itsensä vakavaan hengenvaaraan. Merci, kiitos!
"Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Lk. 2:14)
Polkupyörän rengas painautuu kuuraan. Töpötän pysäkille ja pelkään, että ohi polkeva tyttö kaatuu. Renkaista kuuluu hento nitinä. Risteyksessä hän kääntyy jyrkästi vasempaan, eikä hänellä näytä olevan hätäpäivää. Tässä kaoottisessa pimeässä maailmassa hän vain rauhallisin ottein ajelee koulutiellä. Pinnojen välissä heijastimissa on jäätynyttä kuraa.
Risto Auvisen mielestä joulun suuri sanoma on rauha, sovinto. Perinteisessä Luukkaan jouluevankeliumissa enkelien ympärille ilmestyy "suuri taivaallinen sotajoukko", joka julistaa Jumalan rakkautta ihmisiin, joilla on rauha maan päällä. Vuorisaarnassa Jeesus itse julistaa: "Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen." (Mt. 5:9).
– Jatkuva peukuttelu ja tykkäysten kerjääminen uuvuttaa. Siinä todellisuudessa ihmiset erottelevat ja lokeroivat toisiaan, Auvinen sanoo.
– Heprealainen rauha, shalom, on täydellinen ja kokonaisvaltainen onnellisuuden tila, jossa ihmisten ei tarvitse taistella toisiaan vastaan. Rabbiinisessa kirjallisuudessa Mooseksen veli Aaron on tärkeä henkilö siksi, että hän on rauhantekijä, joka ihmisten välisten riitojen keskellä lohduttaa nujerrettuja.
Neljännessä Mooseksen kirjassa on Aaronin siunauskin. Se kuuluu näin:
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." (4. Ms. 6:24–26)
Jaa tämä artikkeli: