Jouluna töissä
Hanasaaren voimalaitoksessa on aina vähintään kuusi miestä töissä, jouluyönäkin. Laitosta ajetaan kolmessa vuorossa, jotta sähköä ja kaukolämpöä pystytään tuottamaan keskeytyksettä.
Vuoromestari Niklas Söderholm on tänä vuonna töissä koko joulun. Ensin lauantaina ja sunnuntaina iltavuorossa, sitten jouluaattona ja -päivänä yövuorossa, joka alkaa kello 21.30 ja kestää yhdeksän tuntia.
– Harvoin minulla on koko joulu vapaana. Työvuoro on osunut kohdalle noin kymmenenä jouluna, kertoo Söderholm.
Kahden päivävuoron jälkeen voimalaitoksessa tehdään kaksi iltavuoroa ja kaksi yövuoroa. Sen jälkeen on neljä vapaapäivää.
– Periaatteessa tiedän työvuoroni etukäteen eläkeikään asti, Söderholm virnistää.
Jouluna taukotilassa syödään ehkä vähän parempia eväitä. Radio soi valvomossa ja televisiotakin voi katsella monitorien lisäksi. Pyhätyöstä maksetaan kaksinkertaiset vuorolisät.
Sähkönkulutus on Helsingissä huipussaan noin viikkoa ennen joulua. Kinkunpaisto ja joulusaunat eivät erotu kulutuskäyrissä.
– Myös lämpöä menee niin paljon kuin pystymme tuottamaan.
Söderholm mainitsee nyrkkisäännön: kun pakkanen kiristyy asteen verran, kaukolämpöä tarvitaan 40 megawattia enemmän. Kun pakkasta on kymmenen astetta enemmän muutamien päivien ajan, tehoa tarvitaan lisää jo 400 megawattia. Lämmön kuljettaa vesi, joka lähtee voimalasta kaupungille yleensä 95-asteisena.
– Mutta kyllä lämpöä riittää. Sellaista tilannetta ei tule, että se loppuisi, ellei nyt paukkupakkanen sattuisi jatkumaan viikkokausia, vuoromestari vakuuttaa.
Hän on työskennellyt Helsingin Energialla jo vuodesta 1989, tätä ennen Vuosaaren voimalassa vuoroteknikkona. Kivihiili on polttoaineena Söderholmille läpikotaisin tuttu, mutta biopolttoaine askarruttaa sekä kuljetuksen että riittävyyden kannalta.
– Kivihiiltä poltamme kaksi rekka-autollista tunnissa. Saadaksemme saman määrän energiaa tarvitsemme kymmenen rekkakuormaa pellettiä. Jos Hanasaari siirtyisi kokonaan pellettiin, se ottaisi kaiken biopolttoaineen sadan kilometrin säteeltä, ja rekkaralli olisi kova, hän pohtii pellettien koepolttojakson jälkeen.
– En ole vihreää puolta vastaan, mutta voisiko Helsinki ostaa vihreitä osuuksia maakunnista, missä biopolttoaine on lähellä? Ilmansaasteetkaan eivät pysy kuntarajojen sisällä.
Poikamiehenä elelevä Niklas Söderholm käy jouluaattona kylässä sisarustensa luona. Sen kummempia jouluperinteitä hänellä ei ole. Jossain vaiheessa on ehdittävä ottaa päiväunet. Illalla kello 21.30 tapahtuu vuoronvaihto.
– Käymme prosessin läpi edellisen vuoromestarin kanssa, onko siinä ollut jotain erilaista, ja kierrämme paikat läpi. Sitten työ on valvomista. Automaatio hoitaa kaiken, kun menee hyvin. Mutta kaikenlaista voi sattua, esimerkiksi polttoaine ei kulje tai tulee pöly- tai vesivuotoja.
Vika etsitään ja pienemmät viat korjataan saman tien, jumittunut venttiili esimerkiksi voidaan avata käsin.
– Jos sattuu jotain suurempaa, on ongelmana löytää korjaajat töihin joulunpyhinä. Heillä ei ole päivystyssysteemiä säästösyistä. Soittelen heille kotinumeroihin. Mutta onneksi isompia ongelmia on sattunut harvoin.
P.S. Asun Sipoossa keskellä metsää ja viihdyn hyvin.
Ihmettelen kaupungin energiapolitiikkaa. Joskus tuntuu, että energia-asioista päättävät poliitikot, jotka eivät erota kilowattia megawatista.
Nautin ratamoottoripyöräilystä. Talvella ajan jääratapyörälläni, ja keväällä on mahtavaa, kun pääsen taas asfaltille 1 000-kuutioisella Suzukillani.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: