Väinö Purje tunnetaan edelleen K-kaupan Väiskinä.
Jouluun kuuluu kinkku
— Jouluruuissa maistuvat muistot, sanoo eläkkeellä oleva lihamestari Väinö Purje.
Kun Väinö Purje liikkuu kotikadullaan Helsingin Munkkiniemessä tai matkustaa raitiovaunulla kaupungille, moni tunnistaa hänet yhä K-kaupan Väiskiksi.
Parikymmentä vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Väiski ehti esiintyä yli sadassa mainosfilmissä, joissa hän esitteli muun muassa notkuvia lihatiskejä. Väiski ja hänen herkkunsa tulivat tunnetuiksi tuolloin neuvostoaikaa elänyttä Viroa myöten.
Väiski kannusti perinteisten suomalaisten liharuokien valmistamiseen. Myös jouluruuissa Väinö Purje kannattaa perinteitä.
— Jouluun kuuluvat kinkku, lanttulaatikko ja imelletty perunalaatikko, graavattu siika tai lohi ja alkuruoaksi rosolli sekä ruokajuomaksi kotikaljaa ja ehkä punaviiniä, muttei muita alkoholijuomia. Salaatit ovat kyllä muuten ihan hyviä ruokia, mutta perinteisiä jouluruokia ne eivät ole.
Lapsuuden lemmikkipossu
Väinö Purje eli lapsuutensa Vihdissä. Isä oli kartanossa muonamiehenä, ja perhe asui vanhassa torpassa. Elettiin melko lailla omavaraistaloudessa. Jauhot ja ryynit saatiin kartanosta, mutta perunat, juurekset ja kurkut kasvatettiin itse.
Navetassa oli kolme lehmää, joiden maito separoitiin, ja kermasta tehtiin voita.
— Muistan, miten pikkupojasta asti kuljetin voita polkupyörällä. Lämpimällä ilmalla oli poljettava nopeasti, ettei pakettitelineellä korissa ollut voi ehtisi sulaa.
Kesällä otettiin sika.
— Possu oli rakkauden kohde, sitä pidettiin hyvänä, rapsutettiin ja taputettiin, syötettiin ja juotettiin hyvin.
Lokakuussa sika teurastettiin. Toinen kinkku syötiin joulun aikaan, toista säilytettiin suolavedessä pitkälle kevääseen. Huhtikuussa se saunapalvattiin ja syötiin kesällä soppana ja kastikkeina.
Äiti opetti ruoanvalmistusta myös perheen ainoalle pojalle. Kesän ensimmäisten mustikoista Väinö sai kokkaustrauman.
— Olin kysynyt äidiltä, kuinka paljon mustikoita ja kuinka paljon perunajauhoa tarvitaan mustikkakeittoon. Sitä en ollut kysynyt, mihin perunajauhot sekoitetaan. Lisäsin jauhot maitoon enkä veteen.
Äidille yllätykseksi aiottu keitto epäonnistui. Siitä tuli kuin leimasinnestettä.
Työuralle 13-vuotiaana
Ensimmäiseen varsinaiseen kesätyöpaikkaansa Väinö meni 13-vuotiaana. Keväällä hän oli pyrkinyt ja päässyt yhteiskouluun. Hän ehti olla koulussa puolitoista päivää, kun häntä tultiin pyytämään takaisin töihin osuusliikkeeseen. Työvoimasta oli sotavuosina pula.
— Vihdin seudun osuusliikkeen johtaja sanoi, että mitä minä yhteiskoululla tekisin. Voisin pätevöityä osuusliikkeen kurssien kautta. Hän nosti palkkaani. Kesällä olin saanut 200 markkaa ja uusi palkka oli 400 markkaa kuukaudessa.
Väinön isän rahapalkka muonamiehen työstä oli 150 markkaa. Lisäksi hänen luontaisetuihinsa kuului muun muassa perheen asuminen.
Väinön ammattitaito karttui eri osuusliikkeissä. Armeijan jälkeen hän siirtyi Kuusankoskelle lihaosaston hoitajaksi. Vuonna 1954 hän muutti Helsinkiin ja siirtyi Keskon palvelukseen. Siellä hän työskenteli yli 30 vuotta. Puolet tuosta ajasta hän koulutti kaupan henkilöstöä myymään, paloittelemaan ja hinnoittelemaan lihaa.
Sitten Väinö Purje siirtyi markkinointitehtäviin, ja hänestä tuli koko kansan tuttu.
Arki- ja juhlaruokaa
Väinö Purje kertoo laittavansa itselleen arkiruokia: aamulla kaurapuuroa ja lounaaksi siskonmakkarakeittoa tai silli- tai lohilaatikkoa.
— Voin aivan hyvin syödä kolmenakin päivänä samaa ruokaa. Mukavaa on myös, että talomme alakerrassa on kahvila, josta saa hyviä lounaskeittoja ja erilaisia salaatteja, ja jossa leivotaankin.
— Äitini leipoi aikoinaan jouluksi pullaa, piirakoita ja torttuja. Myös vaimoni oli hyvä ruoanlaittaja ja leipoja. Minä en ole leiponut. Olen vain koristellut kakkuja.
Oman kodin jouluvalmistelut ovat jääneet vaimon kuoleman jälkeisinä vuosina vähiin. Jouluaattona on kuitenkin vakiintunut ohjelma. Siihen kuuluu haudoilla käynti: suvun haudat ovat Vihdissä ja vaimon ja hänen vanhempiensa haudat Hietaniemessä.
— Vanhin poikani toimii kuskina. Illaksi ajamme vielä tyttäreni perheen luo Lappeenrantaan. Siellä syömme jouluaterian. Tytär haluaa itse paistaa kinkun.
Väinö Purje aloitti perjantaina 8.12. aamunsa keittämällä kaurapuuroa.
Jaa tämä artikkeli: