Jouluvalot 2
Joulun valot alkavat jo näkyä. Mieli avartuu ja askel kevenee, jos juhlaan valmistautuu myös sisäisesti. On hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistaa juhlan ydin: Jumala on meidän kanssamme.
Näinä pimeinä iltoina tuntuu olevan hyvin pitkä matka kevään vaaleneviin iltoihin. Toiveet matavat maassa, voimattomuus on yhä tutumpaa. Tulevaisuutta synkistäviä asioita ei tarvitse etsiä, riittää, kun avaa päivälehden tai television.
Tämän kaiken keskelläkö meidän pitää jaksaa ja etsiä toivollemme perusteita?
Toivo on käynyt harvinaiseksi ylellisyydeksi. Elämän kaikkia rosoja ja realiteetteja vasten sen löytyminen on työn takana.
Sinuun minä kuitenkin luotan. Tarkastelen edessäsi omia suuria ja pieniä toivon aiheitani. En kiellä niitä. Uskallan myöntää, mitä kaipaan, mitä vaille olen. Ei ole häpeä olla tarvitseva ja pyytää.
Panen sanoiksi senkin, minkä hädin tuskin uskallan myöntää itselleni. Uskaltaudun toivomaan kitsastelematta kuin luottavainen lapsi. Uskon ja luotan sinuun ja siihen, että näet sisimpäni.
Jumalani, kuule toiveeni. Tapahtukoon tahtosi.
Jaa tämä artikkeli: