Jouluvalot 3
Joulun valot alkavat jo näkyä. Mieli avartuu ja askel kevenee, jos juhlaan valmistautuu myös sisäisesti. On hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistaa juhlan ydin: Jumala on meidän kanssamme.
Mitä minä pohjimmiltani kaipaan? Väännän ajatuksiani niin aamuratikassa kuin kotonakin: millainen lahja olisikaan avoimuus!
Ottaisin vastaan sen, mikä tulee. Katsoisin aamulla peiliin ja ajattelisin Facebook-kaverin tavoin: Huomenta, sinä rehellinen nainen. Sinä uskallat tehdä virheitä ja tunnustaa ne!
En valehtelisi ymmärtäväni toista saati sitten itseäni. Olisin vain avoin sille, mikä on ja tällä hetkellä näkyy. Tutkisin jokaista päivää mahdollisuutena, hyväksyisin sen, minkä se eteen tuo. Useimmiten tuttua arkea, tasaista ja yllätyksetöntä.
Häilyväistä uskoanikin arvostaisin, ja olisin auki muutoksille. Uskaltaisin astua tyhjän päälle ja luottaa poissaolevaan Jumalaan.
Mutta ennen muuta uskaltaisin ojentua toivon varaan ja löytäisin uskon levollisuuden. Katsoisin aamulla peiliin ja myöntäisin minäkin tämän: Sinä olet tuntematon, sinä olet valo ja minä olen sinun.
Jaa tämä artikkeli: