Jouluvalot 4
Joulun valot alkavat jo näkyä. Mieli avartuu ja askel kevenee, jos juhlaan valmistautuu myös sisäisesti. On hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistaa juhlan ydin: Jumala on meidän kanssamme.
Vuosi vuodelta näen selvemmin, miten totta on luopumisen pakko, miten hauras ihmisen elämä.
Joulun kuva vastasyntyneestä on myös kuva luopumisesta, ihmisten käsiin suostumisesta. Oliko alussa paimenia, lampaita, tallia ja enkeleitä, se ei ole olennaista. Ehkä me kertaamme joulun kuvastoa vuodesta toiseen, koska kaipaamme lupausten täyttymystä. Rakennamme joulun ympärille juhlan, joka pursuaa yhteyttä, lahjoja ja jakamista. Kun kuorrutukset riisutaan, saattaa näkyä yksinäinen ihminen. Kun kaikki hälinä hiljenee, pääsee yhteyden ikävä esiin.
Joulun kuva on pelkistetty: on hoivaa tarvitseva lapsi, työnsä äärestä yllätetyt ihmiset, joille puhutaan rauhan sanoja maailmaa rakastavasta Jumalasta.
Tämän kuvan edessä ajattelen Jumalaa, joka ei vierasta mitään inhimillistä, joka kätkeytyy tavalliseen elämään ja ihmisen sisimpään. Sellaista Jumalaa kaipaan, enkä vähempään tyydy.
Jaa tämä artikkeli: