Teatterin lumo kestää. Tiina Weckström kertoo Teatteri Jurkan legendaarisessa pukuhuoneessa elävänsä työssään parasta aikaansa.
Juhlaroolissa äitinä
Tiina Weckström esittää juhlanäytelmässään vaikuttavasti äitiä, joka joutuu ahdistavaan tilanteeseen tyttärensä kanssa.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Jani Laukkanen
Selkäpiissä kulkee väristyksiä, kun Tiina Weckström ja Wanda Dubiel kohtaavat äitinä ja tyttärenä Teatteri Jurkan Hyvää yötä äiti -näytelmässä. Yhteinen lauantai-ilta kuluukin yllättäen hyytävissä tunnelmissa menneisyyttä penkoen. Naisten kiivaaseen sanailuun elämästä ja kuolemasta sekoittuu hykerryttävää mustaa huumoria.
Yli 30 vuotta näytellyt Tiina Weckström on saanut arvoisensa juhlanäytelmän Pasi Lampelan ohjauksessa. He tekivät yhteistyötä jo Weckströmin pitkäaikaisessa työpaikassa Tampereen Työväen Teatterissa. Hän ryhtyi freelance-näyttelijäksi pari vuotta sitten saatuaan viisivuotisen taiteilija-apurahan.
– Pasi ehdotti Marsha Normanin nykyklassikkoa juhlanäytelmäkseni. Minusta se oli hyvä valinta, sitähän ei ole vähään aikaan esitettykään missään.
Weckström on nähty viime vuosina erilaisissa äitirooleissa. Kiertue-esitys Vincent Riverissä ja Tampereen Työväen Teatterin Ota syliin -näytelmässä hän näytteli pojan äitiä.
– Yhteistä näille kahdelle näytelmälle on lapsen menehtymisen aiheuttama suru. Hyvää yötä äidissä surutyötä kuitenkin ennakoidaan ja yritetään pelata aikaa.
– On kiinnostavaa jatkaa samaa teemaa. Nämä ovat olleet ihania äitirooleja, koska ne eivät latista äitiä tietynlaiseksi hahmoksi. Katsojat ovat myös reagoineet esityksiin voimakkaasti, sillä monet ovat kokeneet saavansa niistä helpotusta omaan tuskaansa.
Näyttelijä on esittänyt vuosien varrella tunnettuja voimanaisia, kuten Hella Wuolijokea , Aila Meriluotoa , Sarah Leanderia ja Elli Tompuria . Hän pohtii, että tämäntyyppisiä rooleja on tainnut osua hänelle uran alusta lähtien.
– Ei minulla ole koskaan ollut prinsessarooleja, vaan roolihahmoni ovat olleet aina jotenkin särmikkäitä, noita-akkoja, pahoja äitipuolia ja muita. Ehkä minussa sitten on jokin ominaisuus, joka vaikuttaa roolivalinnoissa.
Tiina Weckströmin mukaan voiman tunnetta on vaikea näytellä. Toisaalta hänen näyttelemänsä merkkinaiset olivat ristiriitaisia persoonia, joiden vahvuus oli tullut heikkouden tunnistamisesta. Naisten elämään vaikuttivat myös ajankohta ja olosuhteet, kuten naisten herääminen omiin oikeuksiinsa.
– Itseäni on auttanut roolien tekemisessä elämänkokemus. On jo ymmärrystä siitä, että vaikeistakin elämänvaiheista voi selvitä.
Näyttelijän työ ei Weckströmin mielestä silti ole iän myötä muuttunut helpommaksi. Iso rooli voi tuntua niin suurelta haasteelta, että sitä jännittää suhteettomasti. Epäonnistumisen pelko on kovempi kuin nuorempana.
– Se on todella repivää. Silloin mietin, miksi ryhdyin tähän ammattiin.
Mikä sitten sai Tiina Weckströmin innostumaan alasta? Taustalla on teatterisuku, sillä hänen isänsä ja isovanhempansa olivat näyttelijöitä. Siitä huolimatta hän ei viettänyt lapsuuttaan teatterin kulisseissa.
Weckström saikin ensimmäiset kosketukset teatteriin taianomaisuuteen radiosta, jota perheessä kuunneltiin paljon.
– Teatterihan on syntynyt nuotiotulen ympärillä. Teatteri on jaettu lumoava hetki, johon kaikki keskittyvät. Jäin koukkuun siihen, ja näyttelijäksi ryhtyminen oli minulle selvää jo varhaisessa vaiheessa.
– Elän nyt ammatillisesti parasta aikaani. Töitä on riittänyt, ja apurahataiteilijana olen voinut paneutua enemmän roolien sisältöön.
Weckström on vieraillut eri teattereissa Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Lisäksi välissä olivat Hella W -elokuvan kuvaukset. Viime keväänä hän kävi teatterivierailulla Kolumbiassa asti.
Näyttelijän mukaan vaativat roolit ovat kysyneet voimia, joten nyt on tullut tarve hidastaa vauhtia ja pitää pieni latautumistauko.
– Kun on aikaa, rentoudun tapaamalla ystäviä, ulkoilemalla veden äärellä tai puuhailemalla mökilläni. Toisaalta minusta on kehittynyt myös lahjakas kotona luuhastelija: välillä haluan vain olla paikallani ja tylsistyä.
Jaa tämä artikkeli: