— Kisan kärkikahinoissa on mukana kymmenkunta joukkuetta. Lisäksi useat kymmenet joukkueet koostuvat aktiivisuunnistajista, jotka harjoittelevat tosissaan, toteaa Eero Nevalainen.
Jukolan viestin tekijät
Eero Nevalainen ja Tarja Brandt huolehtivat Hakunilassa Jukolan viestin järjestelyistä ja Juha Paukkeri suunnistaa kilpaa.
Vantaan Jukolan viestin pääratamestari Eero Nevalainen suunnisti ensimmäisen kilpailunsa syksyllä 1966.
— Suunnistus on mielenkiintoinen harrastus, joka voi jatkua läpi elämän. Kilpasarjojakin riittää 80–85-vuotiaisiin asti. Harrastus antaa hyviä kavereita, kuntoa ja sisältöä matkailuun. Jotkut oikein keräävät suunnistusmaita. Suunnistaessaan näkee vaikkapa Sveitsin Alpit aivan toisin silmin.
Nevalainen on yleensä juossut kaksi kolme lenkkiä viikossa ja suunnistanut kilpaa viikonloppuisin. Talvisin hän hiihtää.
— Viime vuonna Vantaan Jukolan järjestelyt alkoivat selvästikin viedä aikaa omalta suunnistamiselta. Tänä vuonna oma kilpaileminen on jäänyt nolliin.
Vapaa-ajan lisäksi kisojen loppujärjestelyihin ja purkamiseen hujahtaa myös kaksi viikkoa lomaa. Se ei kuitenkaan haittaa Nevalaista, joka ajattelee nyt hoitavansa tehtävää, joka osuu kohdalle ehkä kerran elämässä.
Vuosien mittaan hän on juossut yli 40 Jukolan viestiä. Järjestelyporukassa hän on ollut mukana kerran aiemmin, 1980-luvulla Joensuussa.
Pääratamestarin työhön kuuluu ohjata ratamestariryhmän toimintaa, valvoa rasteja ja juomarastitoimintaa.
— Itse kilpailussa on vielä erikseen kaksi valvojaa: ratavalvoja ja kilpailun valvoja. Ratojen yksityiskohtaiset tiedot ovat salaisuus, jonka tietää vain pieni piiri. Suunnistuskartat ovat hyvässä piilossa lukkojen takana, Nevalainen toteaa.
Salaisuuden säilyttämiseksi kilpailualue on harjoituskiellossa, vaikkei sieltä rasteja löydykään kuin vasta vähän ennen kilpailua. Netistä löytyvien vanhojen karttojen avulla voivat myös ulkomaiset suunnistajat tutustua maastoon etukäteen.
Venlojen eli naisten viestissä, joka juostaan lauantaina päivällä, on neljä osuutta, joiden pituudet ovat 6–8,5 kilometriä. Jukolan eli miesten viestissä, joka puolestaan juostaan yöaikaan, on seitsemään osuutta. Niiden pituudet ovat 8–15 kilometriä. Salaisuus verhoaa sen, kuinka monta rasteja oikeasti on.
— Kilpailun joka osuudella on hajonta. Se tarkoittaa, että joukkueet pannaan kulkemaan reittejä eri järjestyksessä. Sillä ehkäistään peesausta.
Katsojat pääsevät elämään mukana viestikilpailun jännityksessä, sillä vaihdot tapahtuvat kisakeskuksessa. Kilpailun etenemistä voi paikan päällä seurata myös kahdelta laajakangasnäytöltä.
Nevalainen pitää Hakunilan-Sotungin-Sipoonkorven aluetta hyvänä suunnistusmaastona.
— Maastopohjassa on pienipiirteisyyttä, joten kartanluku korostuu. Korkeuserot ovat kohtuullisia ja peitteisyys huonontaa näkyvyyttä sopivasti. Viesti voitetaan suunnistamalla.
Nevalaisen suunnistusseura on vantaalainen Pihkaniskat, joka yhdessä Keravan Urheilijoiden kanssa järjestää Jukolan viestin. Hänen kasvattajaseuransa on Outokummun Partio. Se kuulostaa sopivalta taustalta ihmiselle, joka hankkii leipänsä Outokumpu Oy:stä.
— Viestin järjestäminen pääkaupunkiseudulla on kallista. Sponsorit, yhteistyökumppanit ja vapaaehtoistyö ovat enemmän kuin tarpeen. Tänä vuonna Jukolan viestillä on ensimmäistä kertaa nimisponsori, siis Valio.
Jukolan viesti juostaan 64. kerran. Myös ensimmäinen Jukolan viesti järjestettiin pääkaupunkiseudulla.
— Vuonna 1949 lähtöpaikkana oli Mätäkivenmäki Tuusulan puolella. Toisin kuin nykyään, eri osuuksille lähdettiin eri paikoista, joihin juoksijat kuljetettiin. Kaikkien aikojen ensimmäisen Jukolan viestin reitti kävi myös tämänvuotisella kisa-alueella.
Pari vuotta sitten Tarja Brandt lupasi tuttavalleen, että ryhtyisi kisaravintolan vetäjäksi Salpa-Jukolaan. Se juostiin viime kesäkuussa Virolahdella.
Vapaaehtoistehtävään lupautuessaan Brandt ei arvannut, että ennen kisoja hän tekisi ruokapalveluesimiehen työtään Vaskivuoren lukiossa ja asuisi Kotkan sijasta Vantaalla. Muutto hankaloitti tehtävän hoitamista, muttei estänyt sitä.
Jukolan viestin kisaravintolassa tapahtui viime vuonna odottamattomia asioita.
— Yleisöryntäys alkoi kaksi tuntia aikaisemmin kuin oli ajateltu. Ruoka ei ollut vielä valmista eikä ravintolahenkilökunta ollut paikalla. Kun sähköt menivät poikki, eivät kassat eivätkä uunit toimineet. Vaikka etukäteisjärjestelyillä oli pyritty vähentämään jonoja, niitä oli, kun tv-auto tuli ja tukki sisäänpääsyn.
Sunnuntai-iltana Brandt totesi, ettei enää ikinä ryhtyisi moiseen hommaan. Tapahtuman aikana tutuiksi tulleet suunnistusihmiset saivat kuitenkin houkuteltua hänet mukaan Vantaan Jukolan viestin järjestelyihin.
Yhden ravintolan sijasta Brandtin vastuulla on Vantaan kisojen koko ravintolatoiminta.
— En ilmoittautunut tähän tehtävään. Toisaalta viime vuodelta jäi yhtä ja toista hampaankoloon. Haluan panna nyt paremmaksi.
Urheilukentälle pystytetyssä teltassa on ruokaravintolan lisäksi myös kahvila. On myös anniskelua, jäätelönmyyntiä, grillipisteitä ja talkoolaisten ruokailua.
— Eri toimintoihin on saatu hyvät vastuuhenkilöt. Ilmoittautuessaan töihin jotkut kertoivat olevansa valmiita vastuullisiin tehtäviin. Heidän taustaltaan löytyy vapaaehtoistyötä, kokemuksia suurista tapahtumista, kilpailemista Jukolan viestissä tai joillakin on vain tahtotila. Tahtotilassa saa paljon aikaan.
Myös Tarja Brandtilla on monipuolinen kokemus vapaaehtoistyöstä. 16-vuotiaana hän aloitti ohjaajana nuorisojärjestön kerhoissa ja leireillä. Myöhemmin hän on toiminut SPR:n ystävätoiminnassa sekä tukihenkilönä lapsille.
Ravintolatoiminnan pyörittämiseen tarvitaan liki 400 vapaaehtoista, jotta useampia linjastoja saataisiin auki.
— Toive on, että tehtäisiin kahdeksan tunnin työvuoro. Siihen sisältyy tietenkin tauot ja ruokailu. Neljä tuntiakin käy, jos ei jaksa enempää. Jotkut urakoivat kaksitoista tuntia putkeen.
Hygienia- tai anniskelupassin puuttuminen ei ole este töihin tulemiselle, sillä passillisia työntekijöitä on Brandtin mukaan riittävästi. Hän aloitti oman urakkansa viime syksynä — vähintään vuotta myöhemmin kuin muut viestijärjestelyiden päälliköt.
— Ehkä kisaväsymys ei pääse yllättämään, kun työ käynnistyi myöhään. Olen käyttänyt suunnittelutyöhön kaksi iltaa viikossa ja joskus viikonloppuja.
Tulokseksi on syntynyt suuria lukuja: 30 000 ruoka-annosta, joista 10 000 on kisojen suosikkiruokaa broileripastaa, 18 000 kiloa grillimakkaraa, 19 000 maitopikaria ja 40 000 kupillista kahvia.
— Jos kisalauantaina sataa vettä, kiire alkaa kello 11. Ihmiset kaipaavat jotain tekemistä ja hakeutuvat sadesuojaan. Jos taas sää on aurinkoinen, kiire alkaa Venlojen viestin lähdön jälkeen kello 14, ja sitten taas kello 18. Jos sää on kuuma, ruoka maistuu vasta illasta, Brandt kertoo.
Kisojen ajan ruoat tulevat valmiina. Talkoolaisille ruokia valmistetaan myös kisojen rakentamisen ja purkamisen ajan. Suunnittelu- ja organisointitöiden pitäisi olla tehtynä ennen kisoja.
— Jos kaikki menee hyvin, voin silloin vain nauttia kisoista. Totta kai olen koko ajan tavoitettavissa puhelimitse.
— Muistan viime vuodelta ihanan tunteen auringon noustessa. Aloimme tarjota aamupalaa sunnuntaina kello 4.30. Seuraavaksi huomasin ihmetteleväni, miten jo nyt menee ruokaa. Kello oli silloin 10.
Nelisen vuotta sitten Hakunilan seurakunnan kanttori Juha Paukkeri huomasi työtoverinsa pappi Tuomo Kahenvirran kanssa, että Jukolan viesti on tulossa Sotunkiin — maastoon, jossa he ovat rämpineet rippikoululaisten kanssa.
— Olemme Tuomo-papin kanssa pitäneet vaellus- ja urheilurippikouluja. Ennen kuin olemme lähteneet vaeltamaan Lappiin tai Norjaan, olemme tehneet harjoitusvaelluksen Sipoonkorvessa. Sen aikana on voitu tarkistaa leiriläisten varusteet ja se, pystyvätkö kaikki nukkumaan teltassa.
Lähiseutu on tullut tutuksi myös työyhteisöpäivien aikana.
— Olemme useammat kerrat kävelleet maastossa, keskustelleet ja pähkäilleet ja tietenkin syöneet välillä. Luultavasti Jukolan viestiä ei järjestetä koskaan muulloin näin lähellä.
Lisäksi alue on tuttu siksikin, että Paukkeri asuu Pohjos-Nikinmäessä. Sipoonkorpi alkaa kotipihasta. Se, että työkaverukset päättivät osallistua Jukolan viestiin Hakunilan seurakunnan joukkueella, ei siis ollut kaukaa haettua. Joukkueen muut jäsenet liittyvät tavalla tai toisella vaellusrippikouluihin.
Suot ja metsät tulivat tutuiksi Paukkerille ennen Vantaan-aikojakin.
— Kuljin isän kanssa lapsena marjastamassa pitkin metsiä. Kun hän oli löytänyt sopivan marjapaikan, hän jätti meidät lapset siihen ja lähti itse etsimään uusia paikkoja. Pian häntä ei näkynyt. Niinpä opin jo lapsena laskemaan suo-ojia, että osaisin tarvittaessa takaisin autolle.
Isä opetti suunnistamaan auringon mukaan. Hyvinkään suometsiin sekä Pudasjärven ja Lapin maastoihin tutustuttiin myös katselemalla karttoja.
— Lapissa selvisi hyvin auringon, tuntureiden ja kartan avulla. Kartanluku ja kompassin käyttö ovat korostuneet vaellusrippikouluissa. Norjan puolen maastokartat ovat aika suurpiirteisiä, eikä isompaa ryhmää viitsi kävelyttää monta kertaa harhaan.
Urheilulajeista Paukkerille läheisimpiä ovat juokseminen ja erilaiset pallopelit. Viime vuosina hän on juossut kaksi maratonia vuodessa. Eri maratontapahtumiin hän on osallistunut vuorotellen vaimonsa Pauliinan kanssa.
— Maarianhaminan maraton on minulle perinne. Tänä vuonna juoksen ehkä myös Helsinki City Marathonin ja Vantaa-maratonin. Ennätykseni on alle 3.30:n. Nyt voisi 3.15 olla mahdollinen.
Vuorotteluvapaalla parhaillaan oleva Paukkeri on juossut tänä keväänä paljon. Ollessaan perheensä kanssa kolme kuukautta Floridassa hän juoksi joka aamu 10 kilometriä, 50–70 kilometriä viikossa. Päiväohjelmaan kuului myös tennistä ja uintia perheenjäsenten kanssa lastenlaulusarjan sävellystyön ohella.
Joskus kanttorin työ voi häiritä liikuntaharrastuksia.
— Minulla on sääntö, että ennen tärkeätä soittamista en voi mennä kahteen päivään pelaamaan sulkapalloa tai kolmeen päivään jalkapalloa. Lajien riskit on pakko ottaa huomioon.
Jukolan viestiin Paukkeri kertoo osallistuneensa kerran aikaisemmin, Kytäjällä.
— Juoksin silloin yöosuuden. Nyt juoksen ankkuriosuuden, jolla juokseminen korostuu. Osuuden pituus on jotain 15,5 kilometriä, mutta arviolta juoksumatka menee yli 20:n.
Yhteisharjoittelut ovat joukkueella jääneet vähiin.
— Aikatavoitetta ei ole. Tarkoitus on kisailla itsensä kanssa. Maastossa juoksuvauhti hidastuu tällaisella suunnistuksen harrastajalla ehkä puoleen sileällä juoksemiseen verrattuna. Tavoitteena on löytää kaikki rastit ja saada hyväksytty suoritus.
Jukolan viesti 16.–17.6. Hakunilan urheilupuistossa.
Venlojen viestin lähtö la 16.6. klo 14 ja
Jukolan viestin lähtö klo 22.30. Kisakeskukseen
on vapaa pääsy. Lisätietoja www.jukola.com.
Katso video Kirkon Ulkomaanavun naisten suunnistusjoukkueen kisoihin valmentautumisesta
tästä.
Jaa tämä artikkeli: