Kiehtova arvoitus. Ada–Maaria Hyvärisen mielestä Jumalaa ei voi kokonaan käsittää. On vain erilaisia asioita ja määreitä, joita häneen voi liittää. Kuva: Sirpa Päivinen
Jumala mukana kaikessa
Ennen rippikouluun menoaan Ada-Maaria Hyvärinen, 18v. luki varmuuden vuoksi raamatun läpi. Hän epäili, että muuten häntä voitaisiin huijata.
Rippikoulun jälkeen Ada-Maaria Hyvärinen on ollut kolmena kesänä isosena Töölön seurakunnan rippikoulussa.
– En enää jatka, kun pikkusisko tulee ensi kesänä riparille. Olen itsekin jo kasvanut siitä vaiheesta ohi.
– Eikä riparilla huijattu, mutta aika lailla siellä oiottiin asioita.
Ada-Maaria Hyvärinen on nyt aktiivinen seurakuntanuori ja mukana muun muassa Töölön Pop-messuissa. Hän käy Saksalaista koulua ja kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Päivät ovat pitkiä, liki normaalin työpäivän mittaisia. Tapaaminen sovitaan koulun lähellä olevaan kahvilaan, koska haastateltava on menossa vielä Nuoren Voiman Liiton järjestämään, harrastajakirjoittajille tarkoitettuun sanataideryhmään.
Ada-Maaria Hyvärinen kertookin kirjoittavansa jotain joka päivä. Toinen harrastus, kanteleen soitto, ei sen sijaan avaa ovea ammattiin, vaikka kaikki kolme kurssia on jo suoritettu.
Uskonto on kirjoittajalle aihe siinä kuin muutkin. Ada-Maarian oman perheen uskonnonharjoitus on tavallista suomalaista juhlapyhäuskonnollisuutta. Kirkossa käydään adventtina, jouluna ja ehkä pääsiäisenä. Omalla rippileireillä uskon asioista pääsi puhumaan oikeastaan ensi kerran.
Ada-Maaria Hyvärinen kertoo, kuinka hän isosena piti riparilla aamuhartauden Jumalan hyvistä lahjoista. Kuulijoissa herätti hilpeyttä ajatus siitä, että Jumala on lahjoittanut ihmisille myös hampurilaiset.
Kouluaineisiin kuuluva filosofia näkyy siinä, miten sujuvasti nuorelta naiselta tulee Jumalan erilaisia määreitä: Kaiken Luoja, Liikkumaton liikuttaja, Aines, mistä kaikki muodostuu, Rakkaus, Aistimusten lähde.
– Jumalaa ei voi kokonaan käsittää. On vain erilaisia asioita ja määreitä, joita häneen voi liittää. Ihminen yrittää kuvata, mitä Jumala on ja tekee. Sitäkin pohdin, onko Jumala hyvän ja pahan yläpuolella ja mitä vaikutusta hänellä on henkilökohtaiseen elämääni.
Jokainen ihminen joutuu Ada-Maaria Hyvärisen mielestä määrittelemään suhteensa Jumalaan. Jos joku päätyy ateismiin, hän on miettinyt asian valmiiksi. Muihinkin ratkaisuihin voi tulla.
– Ihminen on henkisesti pieni, jos ei ole lainkaan pohtinut, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai miten maailma on syntynyt. Kysymys taivaaseen pääsystä on myös iso ja merkittävä. Siinä on kyse joko–tai-tilanteesta, eivätkä vaakaa keikuta mitkään pienet asiat kuten, uskooko enkeleihin vai ei.
Jumala merkitsee asioita paljon pohtivalle nuorelle muun muassa sitä, ettei ihminen ole koskaan yksin. Maailmassa on näkymättömiä asioita ja merkityksiä, jotka eivät selviä noin vain tai joita ei pysty mittaamaan.
Ada-Maaria suhtautuu Jumalaan varsin arkisesti.
– Puhun Jumalalle kuin toiselle ihmiselle, koska hän on mukana kaikessa. Hän on vähän kuin päiväkirja. Voin rukoilla ja kertoa asioitani, mutta kyllä hän ilman rukoustakin pysyy minusta kärryillä. Jumalalle voi olla myös vihainen, ei hän sano vastaan.
– Eihän ole Jumalan syy, että pahaa tapahtuu. Miksi hän suuttuisi, jos olen tapahtuneesta vihainen? En oikein ymmärrä, kun monet sanovat, että Jumalalle voi puhua vain isoista asioista tai pyytää vain hyviä asioita. Vierastan myös valmiita rukouksia. Niissä voi olla asioita, joiden puolesta en oikeasti halua rukoilla.
Lukiolaisen Jumala
Nuoren usko kokee melkoisen muutoksen kouluvuosina. Kirjaimellisesti asioita ymmärtävästä ajattelusta päädytään asioiden syvyysulottuvuuden hahmottamiseen sekä itsessä että muissa.
Omaan tulevaisuuteen ja ammatinvalintaan liittyvät asiat mietityttävät.
Uskontoon liittyvistä asioista nuori pohtii eniten kuolemaa, sen jälkeistä elämää, Jumalan olemassaoloa ja omaa jumalasuhdettaan.
Ihmisen uskonnollista kehitystä tutkineen James Fowlerin teorian mukaan lukioikäisen usko on jo asioita syvästi ymmärtävää. Nuori on kuitenkin vahvasti riippuvainen auktoriteettien ja oman yhteisönsä hyväksynnästä.
Tässä vaiheessa nuori pitää omaksuttuja uskon näkemyksiä itsestäänselvyyksinä ja sietää erilaisuutta huonosti. Omia ajattelutapoja ei vielä kyetä tarkastelemaan ”ulkopuolisen” silmin. Jos nuori pettyy yhteisöönsä, hän voi vaihtaa kovinkin erilaiseen ryhmään, esimerkiksi jengiin, mutta se on yhtä lailla autoritatiivinen ja sietää heikosti erilaisuutta.
Tällainen uskonnollisuuden muoto vallitsee monissa uskonnollisissa yhteisöissä, ja siitä itsenäistyminen voi olla hankala prosessi. Siksi monien aikuistenkin usko muistuttaa monessa suhteessa lukiolaisen uskoa.
Lähde: Lauri Oikarinen: Oppijat ja heidän elämäntilanteensa.
Markku Pyysiäinen, Jarkko Seppälä (toim.) Uskonnonopetuksen käsikirja.
Jaa tämä artikkeli: