Jumala on jo täällä
Kosminen matkailija. Jos teet hengellistä matkaasi jesuiittaisä Anthony de Mellon tyyliin, olet kotonasi kaikkialla ja selviät kevein varustein. Kuva: Hans Eiskonen

Kosminen matkailija. Jos teet hengellistä matkaasi jesuiittaisä Anthony de Mellon tyyliin, olet kotonasi kaikkialla ja selviät kevein varustein. Kuva: Hans Eiskonen

Jumala on jo täällä

Intialainen pappi Anthony de Mello opetti, että Jumala on sielläkin, missä hän ei näy. Tuoreessa kirjassaan hän opettaa etsimään Jumalaa kaikkialta.

Hengellisyys merkitsee havahtumista siihen, että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki näyttää olevan pelkkää sotkua, kaikki on silti hyvin. On murheellista, että useimmat ihmiset eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. Eivätkä he haluakaan havahtua valveille lämpöisestä vuoteestaan. He valitsevat mieluummin vaikka painajaisen kuin heräämisen.

Tällä väitteellä intialainen pappi Anthony de Mello aloitti huippusuositun kirjansa Havahtuminen. Hengellinen herääminen ei siis olekaan syntikurjuuteen havahtumista vaan päinvastoin.

Samaisessa teoksessaan de Mello — itsekin koulutettu psykoterapeutti — tosin käänsi nurin niskoin transaktioanalyysiksi kutsutun psykologisen koulukunnan yhden perusväittämän, jonka mukaan minä olen ok ja sinä olet ok. ”Minä olen pöljä ja sinä olet pöljä”, väitti de Mello. Ja siitä huolimatta kaikki on hyvin. Kenenkään ei tarvitse esittää itseään parempaa.

 

Jesuiittaveljestön tunnus, kirjainlyhenne S.J., kirjoitetaan toisinaan Anthony de Mellon nimen perään. Vuonna 1931 Mumbain lähellä Intiassa syntynyt de Mello kävi jesuiittojen ylläpitämää koulua ja vartuttuaan opiskeli itsekin papiksi ja liittyi jesuiittojen veljeskuntaan.

Monilla suomalaisilla on jesuiitoista kauniisti sanottuna aika erikoinen kuva. Siihen on epäilemättä vaikuttanut Välskärin kertomusten lieromainen jesuittapappi Hieronymus. Jesuiitoilla on maine häikäilemättömänä veljestönä, joka keinoja kaihtamatta ajaa kirkollisen vallan etuja.

Todellisuudessa espanjalaisen Ignatius de Loyolan 1500-luvulla perustama jesuiittaveljestö eli Jeesuksen seura (Societas Jesu) on sivistyssääntökunta, jonka päällimmäinen tehtävä on puolustaa kirkkoa tutkimuksen, pedagogiikan, nuorison kasvattamisen, lähetystyön ja sielunhoidon keinoin.

Jesuiitat kuuluvat katolisen maailman oppineimpiin kirkonmiehiin. Useimmat heistä työskentelevät tutkijoina yliopistoissa tai opettajina alakouluista akatemioihin.

Jesuiittapappi de Mello tunnetaan sielunhoidon kouluttajana ja hengellisenä ohjaajana, joka yhdisteli luontevasti eri uskontojen ja kulttuurien tarinoita kristinuskon suureen kertomukseen.

Hänen kirjoissaan juurevaan raamattuopetukseen ja syvään kristillisen mystiikan virtaan yhdistyy hengellisiä oivalluksia yhtä lailla buddhalaisilta mestareilta kuin islamilaisilta suufimystikoiltakin.

Juuri tämä piirre on sekä ihastuttanut de Mellon lukijoita kaikkialla maailmassa että herättänyt vastustusta niissä, jotka käyttävät ylintä valtaa katolisessa kirkossa.

Anthony de Mello kuoli yllättäen keväällä 1987. Hänen viimeiseksi jääneen luentonsa päätössanat ovat jääneet elämään rakastetun hengellisen opettajan testamenttina:

”Älä muuta: muutoksen halu on rakkauden vihollinen. Älä muuta itseäsi: rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Älä muuta toisia: rakasta kaikkia sellaisina kuin he ovat. Älä muuta maailmaa: se on Jumalan käsissä ja hän tietää. Jos teet näin, muutos tapahtuu upealla tavalla ja aikanaan. Suostu elämän kulkuun ilman matkatavaroita.”

 

Vuonna 1998 katolisen kirkon oppia valvova virasto, uskonopin kongregaatio, jonka johdossa tuolloin oli nykyinen paavi Benedictus XVI eli kardinaali Joseph Ratzinger, tuomitsi de Mellon myöhäiskauden kirjoitukset.

Uskonopin kongregaation tiedonannon mukaan de Mellon tapa pitää kaikkia uskontoja, kristinusko mukaan luettuna, suhteellisina ja jopa totuuden löytämisen esteenä, merkitsee tosiasiassa asettumista kristinuskon ulkopuolelle.

Tämän seurauksena de Mellon kirjoja suomeksi tuolloin julkaissut Katolinen tiedotuskeskus liitti hänen kirjojensa etulehdelle huomautuksen: ”Isä Anthony de Mellon teokset on kirjoitettu moniuskonnollisissa puitteissa auttamaan toisten uskontojen jäseniä, agnostikkoja ja ateisteja heidän hengellisessä etsinnässään, eikä tekijä ole tarkoittanut niitä kristillisen opetuksen tai opinkappaleiden käsikirjoiksi katolisille uskoville.”

 

Hengellisyys nousee Anthony de Mellon ajattelussa suoraan jesuiittojen perinteestä. Sen ytimessä ovat järjestön perustajan Ignatius de Loyolan muotoilemat hengelliset harjoitukset.

Ignatiuksen harjoituksille rakentuvia ignatiaanisia retriittejä järjestetään nykyään paljon myös katolisten piirien ulkopuolella. Suomessakin on kasvava joukko ignatiaanisiin harjoituksiin koulutuksen saaneita retriitinohjaajia.

Nimestään huolimatta ignatiaaniset harjoitukset ei ole mikään kristillinen kuntokoulu. “Lopettakaa hengellisten muskeleittenne pullistelu”, de Mello neuvoo hiljattain suomennetussa hengellisiä harjoituksia käsittelevässä kirjassaan Katseleminen. Siinä de Mello korostaa kärsivällisyyttä ja hiljaisuutta sekä irtiottoa meitä kahlitsevista vääristä kiintymyksistä.

Katseleminen perustuu luentoihin, jotka de Mello piti retriitinohjaajakoulutuksessa vuonna 1975. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin kolme tuolloin kurssille osallistunutta pappia toimittivat muistiinpanonsa kirjaksi, joka ilmestyi viime vuonna englanniksi nimellä Seek God Everywhere (Etsi Jumalaa kaikkialta).

“Voidakseni tulla siksi ihmiseksi, joka todella olen, minun on paradoksaalisesti riisuuduttava omasta minästäni, omasta tahdostani, väärästä itserakkaudestani ja oman etuni tavoittelusta. Minun on tultava välinpitämättömäksi niiden suhteen”, opettaa de Mello oppi-isänsä Ignatius de Loyolan hengessä.

Kyse ei ole väsähtäneestä välinpitämättömyydestä vaan siitä, että otetaan erottelematta vastaan, mitä Luoja antaa. Suomalaisessa hengellisessä perinteessä tällainen hyvä välinpitämättömyys ilmenee esimerkiksi tutussa kiitosvirressä (virsi 341): ”Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä... Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.”

 

Ignatiuksen hengelliset harjoitukset ovat mielikuvaharjoituksia, jotka tähtäävät tämän oivaltamiseen. Harjoitusten suorittaja rakentaa mielen teatterin, jonka näyttämölle hän mielikuvituksensa avulla asettelee Raamatun tapahtumia ja henkilöitä — ja myös itsensä. Tätä näyttämöä hän sitten mietiskelee ja katselee sielunsa silmin eli “kontemploi”.

de Mellon tuoreimman kirjan nimi, Katseleminen, viittaa juuri kontemplaatioon. Se on kreikkalaisesta filosofiasta peräisin oleva käsite, joka keskiajalla omaksuttiin kristilliseen käyttöön.

Platon (427–347 eKr.) opetti että “theoria” eli todellisuuden katselu on korkeampaa kuin maallisen menestyksen tavoittelu. Tuomas Akvinolainen (noin 1225–1274) opetti kontemplaation olevan “yksinkertaista totuuden katselemista” ja että “ihmisen lopullinen onnellisuus ei ole muuta kuin Jumalan katseleminen.”

Ignatiuksen hengellisten harjoitusten tavoitteena on Jumalan näkeminen kaikessa. Ei vain joissakin hengellisissä asioissa vaan aivan kaikessa. Arkisessa, yksinkertaisessa, tavallisessa, sellaisessa, joka ei herätä huomiota.

Katolisen kirkon terävimpiin uudistajiin 1960-luvulla kuulunut jesuiittateologi Karl Rahner (1904–1984) kirjoitti aikanaan pienen kirjan Jumalan näkemisestä muun muassa istumisessa, syömisessä ja jopa nukkumisessa (Söinpä tahi nauran. Ihminen arki ja Jumala. Suom. Kaarlo Kalliala, 1991).

Tällainen lähestymistapa näkyy myös pienessä kertomuksessa, jonka de Mello kertoo kirjassaan Viisauden välähdyksiä:

“Saarnamies toisti toistamistaan: ‘Meidän on sallittava Jumalan tulla elämäämme.’ Opettaja sanoi hänelle: ‘Hän on jo siellä, meidän tehtävänämme on vain huomata se.’”

Jaakko Heinimäki

Kirjoittaja on suomentanut Anthony de Mellon teoksen Katseleminen - Mietiskelyä Ignatius de Loyolan Hengellisten harjoitusten äärellä.


Anthony de Mellon suomennetut teokset:

  • Sadhana: Tie Jumalan luo. Suom. Leena Kangas. Katolinen tiedotuskeskus 1981.
  • Kuuletko linnun laulun? Suom. Paavo Rissanen. Katolinen tiedotuskeskus 1993.
  • Viisauden välähdyksiä. Suom. Vuokko ja Paavo Rissanen. Katolinen tiedotuskeskus 1994.
  • Tyhmyyden välähdyksiä. Suom. Paavo Rissanen. Katolinen tiedotuskeskus 1996.
  • Havahtuminen. Suom. Vuokko Rissanen. Like 1999.
  • Lähteillä. Hengellisten harjoitusten kirja. Suom. Mikko Peura 2006.
  • Rakkauden tiellä. Suom. Mikko Peura. Kirjapaja 2007.
  • Katseleminen. Mietiskelyä Ignatius de Loyolan Hengellisten harjoitusten äärellä. Suom. Jaakko Heinimäki. WSOY 2011

Jaa tämä artikkeli: