Kuuma aihe. Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan jumalausko on erityisen ajankohtainen aihe yhteiskunnassa. Arkkipiispan keskustelukumppaneina ovat toimittaja Rony Smolar ja uskonnonfilosofi Aku Visala. Kuva: Olli Seppälä
Jumalabuumi jyllää
Kari Mäkinen haluaa antaa kirkossa tilaa Jumalan olemassaolon pohtimiselle.
Älyllinen jumalakeskustelu on muodissa. Uskonnot ovat ennusteista huolimatta hengissä ja ihmisuskoinen optimismi horjuu. Ateismi ja tiede esittävät uskontokritiikkiä, johon voi olla vaikea vastata. Tämäntapaisia ajatuksia arkkipiispa Kari Mäkisellä oli mielessään, kun hän kutsui Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa mediaväkeä Lasipalatsiin lounaalle viime viikolla.
Tarjolla oli Mäkisen ajatusten lisäksi uskonnonfilosofian tutkijan Aku Visalan puheenvuoroja tieteen ja uskonnon välisestä kiistasta. Helsingin juutalaisen seurakunnan entinen johtaja, toimittaja Rony Smolar puolestaan kertoi, miltä ajankohtainen uskontokeskustelu kuulostaa vähemmistöjuutalaisen korvissa.
Rony Smolar totesi, että juutalaiseen seurakuntaan kuuluu useita ateisteja, joilla ei kuitenkaan ole tarvetta erota uskonnollisesta yhteisöstään. Kuluneen talven kirkollinen kuohunta on hänen mukaansa tiivistänyt pientä juutalaista yhteisöä entisestään.
Kulunut vuosi on ollut kirkossa kuohuvaa aikaa. Sattumaa tai ei, myös kirkon ja kristinuskon asemasta käydään kiihkeää keskustelua. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kirkon työntekijät joutuvat silmäkkäin niin sanotun uusateismin uskontokritiikin kanssa. Kirkon tiedotuskeskuksesta kerrotaan, että tarve keskustelutilaisuuden järjestämiseksi nousi tästä kokemuksesta.
Keskustelu uskosta tiivistyy usein kysymykseksi tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta. Oxfordissa työskentelevän Aku Visalan ominta aluetta on teismin ja luonnontieteen välinen keskustelu.
Teismi tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan on olemassa Jumala tai jumalia. Visalan mukaan filosofiassa keskustellaan siitä, pitääkö tällainen näkemys paikkansa. Myös luonnontieteessä fyysikot ovat löytäneet maailmankaikkeuden rakenteesta argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta.
Aku Visala torjui ajatuksen, jonka mukaan tiede ei voi sanoa mitään Jumalasta. Jos uskonnollinen kieli on metaforista, Jumalasta ei voi hänen mielestään oikeastaan sanoa mitään.
Keskustelijoiden äänenpainojen erilaisuus toi tilaisuuteen avaruutta. Mäkinen lähestyi kysymystä Jumalan olemassaolosta kristinuskoon ja ihmiselämään kuuluvana kamppailuna. Hän mainitsi uskon äidinkielen, joka puhuu kuvin ja vertauksin. Mäkinen muistutti, että kun Jeesukselta kysyttiin uskosta, tämä ei analysoinut, vaan vastasi vertauksin.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jaakob painii tuntemattoman hahmon kanssa ja saa tältä siunauksen. Kohtaaminen on tarinassa yllättävä ja intiimi eikä Jaakob ole sen jälkeen entisensä. Mitään tietoa hän ei silti saa, sillä edes nimeään vieras ei kerro.
Keskustelussa jäihuomiotta se, että kristitty voi uskoa Jumalaan olematta filosofien tai tieteilijöiden määrittelemä teisti. Siinä missä teismi on rationaalinen asenne tai johtopäätös, uskominen voi olla järkeilyn sijaan jotakin muuta – kenties juuri painia, jossa Mäkisen sanoin ihminen loukkaa itsensä pysyvästi.
Salla Ranta
Jaa tämä artikkeli: