Jumalan auttamistavat eivät avaudu helposti
Riviluterilainen Voitto Niskanen puolusteli (K&k 27.2.) nuorten Temppeliaukion kirkossa järjestämää teatteriesitystä hätähuutona ja viimeisenä konstina. Jos näin on, olisi nuorilla vakava peiliin katsomisen paikka.
Mitä muuta voisi olla odotettavissa silloin, kun kaikki perusarvot ja -opit on heitetty näyttävästi tunkiolle, josta juuri nämä kirkon alttarilla pidetyt riekkujaiset ovat kuvaava esimerkki? Jeesus itse näytti meille aikanaan konkreettisesti, kuinka tämän kaltaisissa tilanteissa tulee toimia, sillä kirkko ei ole mikään markkina- eikä rienauspaikka.
Samassa lehdessä kyselee Eeva Kangasmäki Jumalan auttamisen perään ja ihmettelee, ”että koskahan se päivä tulee, kun ei vielä ole näkynyt”. Arvoisa kirjoittaja ei ole yksin kysymyksineen: huoli huomisesta, toimeentulosta ja terveydestä painaa monen mieltä. Toisaalta on myös monia, jotka kiittävät Jumalaa jokaisesta saamastaan päivästä.
Jumalan auttamisen muodot ovat hyvin moninaiset, mutta aina tarkoituksenmukaiset ja konkreettiset, vaikka joskus niiden merkitys saattaakin avautua vasta myöhemmin. Se seikka, että Jumala näkee suoraan sydämeemme, on seurausta Hänen läsnäolostaan; meidän on siis hyvä pitää mielessä, ettemme ole täällä yksin.
Mauno Aholainen
Jaa tämä artikkeli: