null Jumalan hullu

Intuitiivinen äly. Uskonnolliset ihmiset ovat usein intuitiivisia ajattelijoita. Heidän ajattelunsa on kokonaisvaltaista ja perustuu enemmän oivallukseen kuin sääntöihin.

Intuitiivinen äly. Uskonnolliset ihmiset ovat usein intuitiivisia ajattelijoita. Heidän ajattelunsa on kokonaisvaltaista ja perustuu enemmän oivallukseen kuin sääntöihin.

Jumalan hullu

Uskovat ovat ateisteja tyhmempiä ja onnellisempia. Tai sitten eivät, sanovat professorit.

Teksti Tuija Pyhäranta
Kuva Timo Saarinen

"Tyhmiä on helpompi höynäyttää. Siihenhän uskonnot perustuvat.”

Näin kommentoi nimimerkki Akateeminen Helsingin Sanomien elokuista uutista, jonka mukaan uskovat ovat ei-uskovia tyhmempiä.

Uutinen kertoi Rochesterin yliopiston tutkimuksesta, jossa Miron Zuckermanin johtama tutkimusryhmä oli käynyt läpi joukon uskonnollisuuden ja älykkyyden suhdetta käsitteleviä tutkimuksia ja tehnyt niistä oman tutkimuksensa eli meta-analyysin. Ensimmäiset analysoiduista tutkimuksista olivat 1920-luvulla, uusimmat aivan viime vuosilta.

Meta-analyysin tulokset kuulostavat vakuuttavilta: 63 tutkimuksesta 53 osoitti, että uskonnollisuuden ja älykkyyden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tutkijoiden mukaan ero ei selittynyt muiden tekijöiden kuten iän, koulutuksen tai sukupuolen avulla.

Älyn tai sen paremmin uskonkaan määritteleminen ei ole aivan yksinkertaista, semminkään, jos määritelmän pitää olla yhteensopiva lukuisien lähes sadan vuoden kuluessa tehtyjen tutkimusten ja niiden käyttämien mittareiden kanssa.

Zuckermanin tutkimuksessa älykkyys määriteltiin ”kyvyksi järkeillä, suunnitella, ratkoa ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää mutkikkaita ideoita, oppia nopeasti ja kokemuksesta”. Sitä oli mitattu erilaisilla älykkyystesteillä. Uudemmat luovan älyn ja tunneälyn käsitteet eivät olleet tutkimuksessa mukana.

Usko taas määriteltiin ”osallisuutena joihinkin tai kaikkiin uskonnon osiin”. Uskovaisuuden mittarina oli eri tutkimuksissa käytetty osallistumista, kuten rukoilemista ja kirkossa käymistä, kirkkoon kuulumista sekä sisäisesti koettuja uskomuksia, kuten uskoa Jumalaan.

Christopher Hitchens kirjoitti vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Jumala ei ole suuri, että ”kaikki yritykset sovittaa usko tieteeseen ja järkeen ovat tuomitut epäonnistumaan ja joutumaan pilkatuiksi”.

Vain muutama päivä ennen Zuckermanin tutkimuksen julkaisua Richard Dawkins hätkähdytti twiittaamalla, että kaikki maailman muslimit ovat voittaneet yhteensä vähemmän Nobel-palkintoja kuin Cambridgen yliopiston yhden osaston jäsenet.

Ajatus uskon ja järjen yhteensopimattomuudesta saa pientä, mutta äänekästä uusateistien joukkoa laajempaakin kannatusta. Kun Tiedebarometri esitti vuonna 2010 vastaajille väitteen, jonka mukaan ”tieteeseen perustuva maailmankuva ja uskonto eivät ole ristiriidassa keskenään”, sen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli vain 27 prosenttia vastaajista.

Ovatko uskonnottomat todella älykkäämpiä kuin uskovaiset? Saattaa olla, sanoo psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.

Se ei ole kuitenkaan koko totuus.

– Tutkimus osoittaa, että uskonnollisuudella on negatiivista korrelaatiota älykkyyden kanssa, mutta se on erittäin matala korrelaatio. Yhteys on niin heikko, ettei sillä ole käytännön merkitystä, Ojanen sanoo.

Samoilla linjoilla on kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.

– Eihän tuollaisella korrelaatiolla ole mitään merkitystä. Aivan yhdentekevää, Uusikylä sanoo.

Hetkinen. Valtaosa analysoiduista tutkimuksista kertoo, että uskon ja älyn välillä on negatiivista korrelaatiota, ja meta-analyysissä todetaan, että korrelaatio on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Miten se voi silloin olla ”yhdentekevä”?

– Jos on valtavat koehenkilömäärät, on pienikin korrelaatio, äärimmäisen mitätön yhteys kahden asian välillä, tilastollisesti erittäin merkitsevä, Uusikylä kertoo.

Hän selittää tilastollisen merkitsevyyden tarkoittavan, että tutkimuksessa havaittu korrelaatio on hyvin todennäköisesti olemassa. Mutta se korrelaatio on silti hyvin, hyvin pieni.

Uusikylä muistuttaa myös korrelaation ja kausaliteetin erosta. Korrelaatio kertoo kahden asian samanaikaisesta esiintyvyydestä, muttei vielä mitään niiden välisestä suhteesta. Tunnetun esimerkin mukaan jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat korreloivat, mutta se ei tarkoita, että jäätelönsyönti aiheuttaisi hukkumiskuolemia.

– Korrelaatio ei ole mikään syy-yhteys. Se tarkoittaa riippuvuutta.

Onnellisuusprofessorina tunnettu Markku Ojanen luettelee ulkomuistista liudan muita uskovaisia ja ei-uskovaisia vertailleita tutkimuksia. Niiden mukaan uskovaiset ovat uskonnottomia onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. He ovat uskonnottomia anteliaampia mutta toisaalta myös ennakkoluuloisempia.

Missään tutkimuksissa havaitut korrelaatiot eivät kuitenkaan ole kovin vahvoja. Ei-uskovat ovat uskovia keskimäärin hyvin vähän älykkäämpiä, himpun verran avarakatseisempia, aavistuksen onnettomampia ja niin edelleen.

– Kyllä jokainen järkevä uskovainen tietää, että myös uskovaisen elämään kuuluvat kipu, suru ja ahdistus, Ojanen sanoo.

Usko ei psykologian näkökulmasta ole ihmiselämää määräävä ominaisuus.

– Ei uskonnollisuudella voi kovin paljon selittää. On niin paljon muita tärkeitä muuttujia.

– Uskovaisissa on sisäänpäin ja ulospäin suuntautuneita, on positiivisuuteen ja negatiivisuuteen taipuvaisia ja niin edelleen. Elämän olosuhteet ja kokemukset, kaikki geenejä myöten vaikuttavat enemmän.

Professoreista kumpikaan ei halua kritisoida Rochesterin yliopiston tutkimusta tai arvioida tutkijoiden motiiveja. Ojasen mukaan tutkimus on tyylikkäästi tehty. Ja kaikkea tietenkin saa tutkia.

Eettiset kysymykset liittyvät tutkimuksen tuloksista tehtyihin tulkintoihin ja niistä käytävään julkiseen keskusteluun. Ongelmia syntyy, jos tutkimustuloksia aletaan käyttää ihmisten leimaamiseen.

Uusikylä ottaa esimerkiksi Tatu Vanhasen rodun ja älykkyyden suhdetta käsitelleet tutkimukset.

– Niitä tulkittiin suunnilleen niin, että naaman väri määrää, onko ihminen fiksu vai tyhmä, Uusikylä sanoo.

Myös Miron Zuckermanin tutkimuksesta on tehty tulkintoja, jotka ovat sekä epätosia että eettisesti kyseenalaisia.

– Tämähän voidaan tulkita niin, ja suurin osa tulkitseekin, että tyhmät ovat uskovaisia ja älykkäät on ei-uskovaisia. Näin se ei ole. Se on maallikon tekemä johtopäätös.

Helsingin yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Antti Räsänen on kutsunut Rochesterin yliopiston tutkimusta jopa rasistiseksi.

– Tarkoitan tällä, että on arveluttavaa arvioida ihmisen älykkyyttä vakaumuksen perusteella. Eihän vaikkapa rodun, sukupuolen tai kansallisuuden perusteella ole korrektia arvioida ihmisten älynlahjoja.

Mikä uskon ja älykkyyden korrelaatiota sitten voisi selittää? Vaikka korrelaatio on professoreiden sanoin ”yhdentekevä” ja ”mitätön”, pieni negatiivinen korrelaatio on melko varmasti olemassa.

Zuckermanin tutkimusryhmä ehdottaa selityksiä, jotka liittyvät ajatteluprosesseihin, sopeutumiseen ja elämänhallintaan. Ne eivät ole tutkimustuloksia vaan ennemmin hyvin perusteltuja arvauksia.

Useimmin kuultu selitys uskon ja älyn yhteensopimattomuudelle on tutkijoiden mukaan se, että älykkäät ihmiset eivät hyväksy uskomuksia, joita ei voida testata empiirisesti tai päätellä loogisesti. Ateistit ”tietävät paremmin”. Uskovat eivät kuitenkaan yleensä pyri perustelemaan uskoaan faktoilla tai loogisella päättelyllä.

Tutkijoiden mukaan selitys voisikin olla ajattelumallien eroissa. Älykkyystesteissä pärjäävät analyyttiset ajattelijat, joiden ajattelu on kontrolloitua, systemaattista ja hidasta. Tutkimusten mukaan analyyttiset ajattelijat ovat usein ateisteja.

Intuitiivisesti ajattelevat eivät pärjää testeissä yhtä hyvin. Heidän ajattelunsa on kokonaisvaltaista, spontaania ja nopeaa, ja se perustuu ennemmin oivalluksen kuin sääntöihin. Ja intuitiiviset ajattelijat ovat usein uskovaisia.

Toisen selitysmallin mukaan älykkäät ihmiset haastavat totuttuja ajattelumalleja ja normeja. Koska useimmat analysoiduista tutkimuksista olivat yhdysvaltalaisia, normien haastaminen tarkoittaa ateismia. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei selitys päde ”laajasti ateistisiin yhteiskuntiin”, jollaisiksi he mainitsevat skandinaaviset yhteiskunnat, tai ateistisiin alakulttuureihin, kuten tiedeyhteisöön.

Kolmannen mallin mukaan usko voi olla elämänhallinnan keino, joka parantaa itsetuntoa, auttaa säätelemään käyttäytymistä ja tuottaa kokemuksen turvallisuudesta. Älykkyys tuo mukanaan samankaltaisia hyviä asioita. Siksi tutkijat päättelevät, että älykkyyden lisääntyessä tarve uskoa vähenee.

Uskovaisen ei ehkä sittenkään kannata huolestua älynsä puolesta. Vaikka tutkimuksesta kertovista uutisotsikoista olisi voinut muutakin päätellä, ateismi ei tee kenestäkään älykköä eikä usko tyhmää. Tutkimus kertoo, että älyn lisääntyessä uskon todennäköisyys heikkenee hieman, ja esittää yhteydelle joitakin mahdollisia selityksiä.

Oli selitys uskon ja älyn negatiiviselle korrelaatiolle mikä tahansa, korrelaatio on edelleen hyvin pieni. Kari Uusikylän mielestä lehdet tekivät otsikoita tyhjästä.

– Aivan yhdentekevää, mutta kyllä sillä näköjään aikamoista messuamista saadaan aikaiseksi. Älykkyys ja usko ovat hyvin tunnepitoisia aiheita.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.