Laurentius Hornaeus uskoo äitinsäkin olevan noita.
Jumalan verikoira kohtaa tietäjän
M. A. Jeskanen: Santala. Perkele, osa II. WSOY 2011.
Alussa Santala on tavallinen, mutta vahva ja vähän pullukka nuorimies Suomessa joskus Ruotsin vallan aikaan. M. A. Jeskasen sarjakuvassa ei kerrota tarkkaa ajankohtaa, mutta luultavasti ollaan 1600- tai 1700-luvulla, sillä silloin täällä vainottiin noitia ankarasti.
Santalalla on ihan tavallisia toteutumattomia haaveita, kuten naapurin Vilja-tytön vastarakkaus. Apu tulee yllättäen. Kiirastulien palaessa Santala kohtaa vanhan noidan. Hän saa omakseen noitavoimat ja tietäjän kyvyt. Mutta yllättävä menestys naapurin tytön saamisessa muuttuukin veriteoksi, joka karkottaa Santalan kiertolaiseksi. Hänestä kasvaa outo, mutta yhä mahtavampi tietäjä.
Samaan aikaan Ruotsin Härnösandissa kasvaa Lars-poika, jolle kerrotaan tarinaa Pyhästä Laurista, muinaisessa Roomassa halstarilla grillatusta pyhimyksestä. Myöhemmin teologiaa opiskelevasta Larsista tulee Laurentius Hornaeus, Jumalan verikoira, jonka elämäntehtävä on kitkeä noituus Ruotsin valtakunnasta.
Vuosikymmenet johtavat vääjäämättä näiden kahden miehen kohtaamiseen.
”Ruotsin maalla on ristilläriippujan joukot käyneet taistoon vanhaa tietoa vastaan ja siellä noitaroviot polttavat pöydät tyhjiksi kilpailevista totuuksista – – Vaimoja marssittaa pätsiin lasten ja pappien huhupuheet”, varoittaa Santalaa itse piru, ja kohta Hornaeus jo kiitää reellä kohti Santalan kotikylää.
Kumpi on vahvempi: tietäjä vai Jumalan nimessä noitia tuomitseva ja polttava hengenmies?
Santala on toinen osa vuonna 1978 syntyneen Jeskasen kahden sarjakuvakirjan kokonaisuudessa. Ensimmäinen osa Perkele — myytillisiä tarinoita käsitteli samoja aiheita. Jeskanen kuvaa tyylikkäästi suomalaista noituutta, kansanparannusta ja tietäjyyttä. Hänen kulmikas mustavalkoinen piirrostyylinsä istuu aiheeseen mainiosti.
Sarjakuva herättää tietenkin kysymyksen kristinuskon menneisyyden synneistä. Euroopan noitavainoissa tapettiin kymmeniätuhansia ihmisiä, joista enemmistö oli naisia. Kuolemanrangaistus noituudesta poistui Ruotsissa vasta vuonna 1779. Kuka tässä eniten edustaa pahuutta? Noituuden ja taikuuden kanssa puuhaileva kansanmies vai jumalan verikoira, joka uskon puhtautta vaaliakseen tuomitsee ja polttaa ihmisiä?
Jaa tämä artikkeli: