Juristi vie sudenpennut merille
Meripartiolainen Juho Päkkilä luuli pienenä, että partiolaiset tekevät vain solmuja metsässä. Korven Koukkaajat tekevät kyllä muutakin.
Juho Päkkilä, 30, pahoittelee, että kahvila Caruselin rannassa odottava soutuvene on kiikkerä. Sirpalesaareen ei kuitenkaan mene siltaa, ja meripartiolippukunta Korven Koukkaajien Finn 35 -mallinen purjevene Närppä on saaressa. Purjevene on ostettu entisen TKK:n aerodynamiikan yli-insinöörin kuolinpesästä pari vuotta sitten.
– Tässä nukkuu kymmenen, mukavasti seitsemän, Päkkilä esittelee.
Päkkilä on itse ollut mukana Korven Koukkaajissa suunnilleen yhtä kauan kuin Närppä. Hän on kotoisin Pohjois-Pohjanmaan Haukiputaalta, opiskellut Rovaniemellä oikeustiedettä ja asettunut Helsinkiin töiden ja avovaimon takia. Päkkilä työskentelee Helsingin hovioikeudessa esittelijänä.
– Minulla ei ole mitään partiohistoriaa. Avovaimo on vanha partiolainen ja oli liittynyt Koukkaajiin aiemmin, ja hän alkoi lobata minuakin, Päkkilä kertoo.
Lobbaus kannatti, sillä nyt Päkkilä vetää neljätoistapäistä sudenpentulaumaa, toimii Koukkaajien hallituksessa ja on vastikään suorittanut veneenohjaajakurssin. Hän voi nyt toimia Närpällä förstinä, kakkosmiehenä kipparin jälkeen.
Meripartiossa yhdistyi Juho Päkkilän mukaan oikeastaan kaksi uutta harrastusta: partio ja purjehtiminen.
– Lapsena ajattelin, että partio on sitä, että mennään metsään ja väännetään solmuja. On se toki myös sitä, mutta paljon muutakin.
Partiossa eri-ikäiset lapset toimivat omissa ryhmissään. Nuorimmat ovat sudenpentuja ja seikkailijoita. Noin 12-vuotiaina siirrytään tarpojiin, 15-vuotiaina samoajiin ja täysi-ikäisinä vaeltajiin. Ideana on, että partiolaiset saavat varttuessaan koko ajan enemmän vastuuta.
Olen hyvä esimerkki siitä, että partion voi aloittaa nollasta aikuisena.
– Olen lapsirakas ihminen, ja täällä pääsee lasten kanssa tekemään ja näkemään, kun he oppivat, Päkkilä selittää.
Kun veneitä on vain yksi ja partiolaisia pari sataa, homma vaatii organisointia. Kaikki partiolaiset pääsevät jossain vaiheessa kesää purjehtimaan. Joka ryhmällä on myös oma viikkotapaaminen, minkä lisäksi Loviisan Tavastholmenin saarella sijaitsevalla partiokämpällä pidetään koko porukalle leirejä. Lippukunta järjestää myös joulumyyjäisiä, osallistuu itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksiin ja tekee vaikka mitä.
– Keväällä osallistuimme ravintolapäivään. Meillä oli saaristolaiskeittiö, jossa tarjoiltiin lohikeittoa ja saaristolaisleipää, Päkkilä kertoo.
Kun asiaa miettii, Korven Koukkaajat ei oikeastaan kuulosta meripartiolippukunnan nimeltä.
– No ei kyllä kuulosta, eikä etenkään etelähelsinkiläiseltä lippukunnalta, Juho Päkkilä naurahtaa.
Korven Koukkaajat ei alkujaan ollutkaan meripartiolippukunta. Kuokkaajat perustettiin 70 vuotta sitten, ja nyt vietetään juhlavuotta. Lippukunta on avoin myös uusille jäsenille.
– Tilaa on, ja otamme uusia mukaan ilomielin, Päkkilä sanoo.
– Toiminta pyörii kohtuumukavasti tälläkin porukalla, mutta jos saamme mukaan enemmän innostuneita aikuisia, voimme tarjota aina laadukkaampaa partiotoimintaa.
Tulokkailla ei tarvitse olla kokemusta sen enempää partiosta kuin purjehtimisestakaan.
– Olen itse hyvä esimerkki siitä, että partion voi aloittaa nollasta aikuisena, Päkkilä kertoo.
P.S.
Asun Lauttasaaressa aivan vesitornin juurella. Läheiset kalliot ovat kesällä erinomainen hengähdyspaikka.
Nautin käsillä tekemisestä. Etenkin nikkarointi on mitä mainiointa puuhaa.
Jaa tämä artikkeli: