Korvapuusti on Enni Hagelin pullasuosikki.
Kädet joilla tehdä
Enni Hagel leipoo pullia, joilla on tarkoitus: ikäihmisten ilahduttaminen.
Tavoite ei ole vähäinen: pari–kolmesataa pullaa. Ainakin sen verran hiekkaharjulainen Enni Hagel, 73, ja muutama muu vapaaehtoinen aikovat leipoa Tikkurilan kirkolla ensi lauantaina.
— Emäntä laittaa taikinan valmiiksi. Me vapaaehtoiset pyörittelemme pullia. Ilmeisesti teemme pääasiassa pyöreitä pullia, Hagel kertoo.
Pullat jaetaan sunnuntaina 14.10. Pyhän Laurin kirkossa messun päätteeksi. Idea on, että pullapussin saaneet lähtevät sen kanssa tapaamaan itselleen läheistä ikääntyvää ihmistä. Messu on osa Vanhusten viikkoa, jota vietetään tänä vuonna 7.–14.10.
Kuohkeus tekee pullan
Enni Hagelin pakastimessa on aina pullaa vieraiden varalle.
— Pystyn olemaan niin, etten niitä itse juurikaan syö.
Pulla on paitsi leivonnainen, myös kiistojen aihe. Siksi on paikallaan selvittää Hagelin kannat perusasioihin.
Pullan päällä: voisilmä vai raesokeri?
— Voisilmä.
Leivonnassa: margariini vai voi?
— Kyllä minä voita käytän.
Korvapuusti vai tavallinen pulla?
— Sanotaan, että korvapuusti.
Ja ennen kaikkea järkähtämätön vedenjakaja, laskiaispulla: mantelimassalla vai hillolla?
— Mantelimassalla. Se oli meillä nuorten toive. Sanoivat, että hilloa saa muutenkin.
Hyvän pullan määritelmä riippuu syöjästä. Hagel tunnustautuu kuohkeiden pullien ystäväksi. Hänen pullataikinassaan on yleensä aika vähän jauhoja.
Hagelilla on oma niksinsä taikinan kuohkeuden takaamiseksi.
— Pistän pullataikinan mikroon, en missään nimessä laita mikroa päälle, vaan jätän oven vähän raolleen. Siellä taikina kohoaa 25 minuuttia. Mikro on vedoton paikka.
Avartuneet ajatukset
Oikeastaan pullat eivät ole lainkaan Enni Hagelin vapaaehtoistyön ytimessä. Lauantaisiin pullatalkoisiinkin hän intoutui, koska päivä sattui olemaan vapaana.
Varsinainen työsarka Hagelilla on lähimmäispalvelussa. Hän toimii tukihenkilönä ja tapaa tuettavaansa kerran viikossa aina kaksi tuntia kerrallaan. Tapaamisissa tärkeintä on keskustelu.
— Hän ei ole päässyt kahteen vuoteen ulos kotoaan. Jo tapaamistemme alussa hän toivoi, ettei lääkkeistä puhuttaisi ollenkaan.
Tuettava ihminen on syntynyt ennen sotia Malmilla, aivan niin kuin Enni Hagelkin. Sota-aika, pommitukset ja vanhan Malmin muistot yhdistävät.
Vapaaehtoistyöhön Hagel tarttui viisi vuotta sitten. Vuonna 2004 hän oli jäänyt 35 työvuoden jälkeen eläkkeelle Keskon varastosta.
— Veljeni, hänkin leski, asui lähellä kotiani. Hän oli liikuntarajoitteinen. Autoin häntä aika paljon käytännön asioissa. Kun veljeni kuoli, totesin, että minun täytyy keksiä jotain uutta tekemistä.
Enni Hagel päätyikin kuusiviikkoiselle vapaaehtoistyön kurssille etsimään sopivaa tehtävää.
Vapaaehtoisuus on avartanut Hagelin ajatusmaailmaa.
— Olen tavannut ihmisiä, joita en olisi tavannut muuten, työssä tai ystäväpiirissä. Keskusteluaiheet ovat niin erilaisia. Sitä helposti suppeutuu, jos aina juttelee vain vanhojen tuttujen kanssa.
Vapaaehtoisena jaksaa, kun aikaa on. Hagelin lapsenlapset asuvat Ranskassa. Heitä tulee tavattua muutaman kerran vuodessa.
Terveyskin antaa puhtia vapaaehtoisuuteen.
— On jalat, joilla mennä, ja kädet, joilla tehdä.
Vanhusten viikon messu su 14.10. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa. Messun jälkeen jaetaan pullapusseja. Vanhusten viikon pääjuhla la 13.10 klo 13 konserttitalo Martinuksessa, Martinlaaksontie 36.
Jaa tämä artikkeli: